MAURI. Sen kyllä ymmärrän. Myöhemmin ehkä kerron yhtä ja toista.
Outoahan se kaikki on tämän maan ihmisille — ja siksi myöskin
mielenkiintoista. Mutta nyt haluan vain nauttia tästä ihanasta
kuulakkuudesta ja kotoisesta tunnelmasta.
KAUKO. Minä olen mielipahoillani, että kaikki ei täällä ole niinkuin
pitäisi.
MAURI. Mitä tarkoitat?
KAUKO. Jos olisimme tietäneet tulostanne, niin olisimme järjestäneet
nämä minun huoneeni käytettäväksenne.
MAURI (torjuu kädellään). Joutavia!
KAUKO. Mutta heti ensi arkena siitä selviydytään. Täytyyhän teidän
saada asua omassa talossanne.
MAURI. Ei puhuta siitä nyt! Asu sinä edelleenkin aivan kuin ei mitään
olisi tapahtunut!