URHONEN (yksinään). Voi ihka ja kumma! tahdon jänikseltä juoksussa
leikata villat, jos oikein olisin ymmärtänyt tuota kummallista herraa!
Vaan kun yleisesti ymmärsin hänen puheensa, niin voin sanoa häntä
ymmärtäneeni; mutta kun tämä asia on minulle synkkä, niin minun täytyy
tunnustaa sen ei olevan oikein selvän. Malttia! ei mikään muu auta.
Loistavia toivoja — tuolla — leikki ja leimu! — sen hiton herra!
(Menee ulos perä-ovesta).