Entiset. Julia (tulee perä-ovesta).
JULIA. Nyt olen täällä taas, isäni.
HUKKANEN (vielä nyyhkien). Hyvä, lapseni, hyvä.
JULIA (menee hänen luoksensa). Kuinka voitte, isäni? te olette niin
vihaisen näköinen.
HUKKANEN. Oh! ei se ole mitään, tyttäreni.
JULIA. En vielä paljon ole kerinnyt katsoa ympäristöämme, vaan niin
paljoa olen kuitenkin jo havainnut, että luonto täällä on paljoa
suloisempi, kuin entisessä paikassa.
HUKKANEN. Suloisempi seutu! Mitä sinä puhut, tyttö?