Italian kirjallisuuden levottomin ja intohimoisin henkilö on Ugo
Foscolo (1778-1827) jonka tunnetuin teos on "Ultime lettere di Jacopo
Ortis". Hänen rakastettujensa lukumäärä on melkein loppumaton; eräs
hänen ihailijattarensa, Quirina Magiotti, mainitsee kirjeessään
Foscololle kokonaista kymmenen, joille tämä oli vannonut ikuista
rakkautta ja kuolevansa, ellei heitä saa omakseen. Valtiollisten
vapaamielisten mielipiteittensä vuoksi täytyi hänen lähteä Italiasta ja
hän asettui asumaan Lontooseen, jossa kuolikin.
Tässä kokoelmassa olevien naisten joukossa on Antonietta Fagnani-Arese
ollut keikailevin ja kaunein, jolla oli aina suuri määrä ihailijoita
ympärillään ja josta sanotaan, että hänen mielestään olivat miehet
aivan kuin kukkoja, jotka olivat määrätyt rakastumaan, tulemaan
toisilleen mustasukkaisiksi ja tappelemaan keskenään. Rouva Pestalozza,
johon Foscolo keväällä 1815 tutustui, rakastui heti mielettömästi
Foscoloon ja pyysi tätä ryöväämään hänet miehensä luota pois, ja ellei
tämä sitä tekisi, niin uhkasi hän tappaa itsensä nälkään. Foscolon
tähden hän luopui entisistä rakastajistaan, mutta kun Foscolo läksi
Saksaan, niin sinä aikana rouva Pestalozza jälleen alkoi suhteet heidän
kanssaan. Palatessaan Italiaan joutui Foscolo tästä sellaisen raivon
valtaan, että häntä kiellettiin koskaan jalallaan astumasta Pestalozzan
taloon. Erottuaan hänestä alkoi Foscolo heti suhteen Quirina Magiottin
kanssa, jota hän kuitenkin pääasiassa piti jonkinmoisena rippi-isänään.
Tälle naiselle on Foscolo kirjoittanut kokonaista 98 kirjettä.
Kallirrhoe oli muuan englantilainen nainen, jolle Foscolo on omistanut
ainoan englannin kielellä kirjoittamansa runon.