Öyvind Pladsenille maanviljelyskoululla!
Sinun kirjeesi olen oikein saanut koulumestarilta ja minä tahdon
vastata, koska sinä niin pyydät. Mutta minä pelkään sitä kun sinä
olet niin oppinut, ja minulla on kirjekaavio, mutta ei se tahdo
sopia. Minä koetan sitte kirjoittaa, ja sinun pitää katsoa tahtoa
eikä taitoa, mutta sinä et saa näyttää tätä kirjettä, sillä sitte
sinä et ole se, joksi minä sinua luulen. Ei sinun myöskään pidä
sitä säilyttää, koska joku silloin helposti voi sen nähdä, vaan
sinun pitää polttaa se ja se sinun täytyy luvata. Minun pitäisi
kirjoittaa niin monesta asiasta, mutta en oikein uskalla. Nyt on
tullut hyvä vuosi, perunat ovat hyvässä hinnassa ja meillä on
niitä kylläksi. Mutta karhu on tänä kesänä pahasti pidellyt
karjaa; Olli Alitalolta kaatoi se kaksi lehmää ja meidän
torpparin lehmän raatoi se niin, että se täytyi tappaa. Minulla
on kuteilla hyvin pitkä kangas, se on sellaista skottilaista
mallia ja se on vaikeaa. Ja sitte minä kerron sinulle, että vielä
olen kotona ja että ne kyllä tahtoisivat minua pois. Eikä minulla
sitte ole sen enempää kirjoittamista, ja voi hyvin.
_Marit Nuutintytär_.
P. S. Polta tämä kirje.
Agronoomi Öyvind Torenpoika Pladsenille.
Minä olen sen aina sanonut sinulle, Öyvind, että joka Jumalassa
vaeltaa, se perii hyvän osan. Mutta kuule nyt minun neuvoani
äläkä liiaksi rakasta äläkä myöskään vihaa maailmaa, vaan luota
Jumalaan äläkä anna sydämesi kiduttaa itseäsi; sillä silloin
sinulla on toinen jumala paitsi ainoaa Jumalaa. Sitte minä vielä
kerron sinulle, että isäsi ja äitisi voivat hyvin; mutta minun
toinen lonkkaluuni on kipeä; sillä sota tuntuu taas ja kaikki,
mikä siellä tuli kärsittyä. Minkä nuorena kylvää, sen vanhana
korjaa, sekä hengellisesti että ruumiillisesti, joka sitte
kolottaa ja pakottaa ja kiusaa valittamaan vaivojaan. Mutta
vanhan ei pidä valittaa; sillä haavoista vuotaa oppia, ja
kärsivällisyyttä saarnaa särky, että ihminen vahvistuisi
viimeiselle matkalleen. Tänään olen minä ottanut kynän käteeni
monestakin syystä ja kaikista ensimäiseksi Maritin tähden, josta
on tullut jumalaapelkääväinen tyttö, mutta jonka jalka on keveä
kuin peuralla ja mieli epävakainen. Sillä hän tahtoisi mielellään
riippua kiinni yhdessä, mutta ei saa luonnoltaan, mutta sen minä
usein olen havainnut, että tuollaisia heikkoja sydänparkoja
kohtelee Jumala lempeästi ja pitkämielisesti eikä anna kiusata
heitä yli voimain, niin että he särkyvät; sillä hän on sangen
hauras astia. Kirjeen olen hänelle oikein antanut ja hän
piiloitti sen kaikilta muilta kuin omalta sydämeltään, ja jos
Jumala tahtoo antaa tälle asialle siunauksensa, niin ei minulla
ole mitään sitä vastaan; sillä hän on nuorille mieshenkilöille
mieluinen, niinkuin sen selvästi saattaa nähdä, ja hänellä on
yllin kyllin maallista hyvää ja taivaallisia hänellä
epävakaisuudessaan myöskin on. Sillä jumalisuus hänen mielessään
on kuin vesi matalassa lammessa; sitä on siellä kun sataa, mutta
se on poissa, kun aurinko paistaa.
Nyt eivät silmäni enään kärsi kirjoittamista; sillä niillä näkee
kyllä kauvas, mutta kun katsoo likeltä, niin ne rupeevat
vuotamaan ja niitä rupee särkemään. Ja viimeiseksi minä sanon
sinulle, Öyvind, että pidä Jumala mielessäsi kaikessa työssäsi ja
toimessasi ja halajamisessasi; sillä kuten kirjoitettu on: sillä
hyppynen lepoa on parempi kuin kaksi pivoa täynnä vaivaa ja
hengen rasitusta (Salom. saarn. 4: 6).