Älä työnnä meitä ulos huoneesta, Top! Emmehän ole vielä _nähneet_
puoliakaan.»
Tämä tapahtui seuraavana sunnuntaina, sittenkun Topinkin kaikki uudet
vaatteet olivat saapuneet kotiin, ja kokoontuneet serkut tahtoivat
välttämättä tehdä kotivierailustaan kapiojuhlan.
Yllänsä uusi melkein luumunvärinen kävelypukunsa Top seisoi tai pyri
nähtävänä pienessä makuuhuoneessaan. Sen luostarimaiseen yhden hengen
sänkyyn oli kasattu valtava läjä Jermyn-kadulta, Bond-kadulta ja
Piccadillystä koottua saalista. Laudoituksen piilottivat kiiltävät ja
välkkyvät saapas- ja kenkärivit. Kuinka intohimoisesti Henderson niitä
kenkiä rakastikaan! Kuinka vitkallisesti hän liikkuikaan poistaessaan
niistä nauhat, ennenkuin puhdisti ne, kiilloittaessaan niitä,
pingoittaessaan ne lestille. Hatut koristivat Topin lipaston kantta.
Itse uhrin ympärille olivat ryhmittyneet Gertrude, Gertruden Eric,
Phyllis, Tossie, Joan, Madge, Madgen John, Madgen pikku poika Rex,
Phyllisin Guy, joka piteli Bubblesia, rouva Mundy ja Helen.
Ja nyt Helen, joka oli aina laskenut pilaa Topin kömpelötekoisesta,
jäykästä sarssipuvusta, Topin vanhasta, sammalenvärisestä,
vanhasta norfolkilaisesta villapaidasta, Topin laatikkomaisista
kengäntölkeröistä, oli ainoa serkku, joka ei purkanut ihastustaan
Topin uusien vaatteiden johdosta.
Toiset tekivät sen hänenkin puolestaan.
Vihdoin Madgen John kysäisi: »Mutta mies, eikö mieltäsi kalva halu
päästä entisiin tamineihisi?»
Voi, siinä murhe! Hänen työssä käytettyjä pitkiä mekkojaan,
opistotakkiaan ja potkupalloasuaan lukuunottamatta ei hänelle oltu
jätetty ainoatakaan riepua vanhoista vaatteistaan.
Hylätty asu (jota hänen pukujansa sovitelleet asiantuntijat olivat aina
käsitelleet niin ivallisen varovasti) oli myyty.
Isoisänisän toivomuksen mukaan oli sillä tavoin kaupustelijoilta
saaduilla rahoilla lyhennetty räätälien laskujen kokonaismäärää.
»Kuinka kuvaavaa!» huudahti Gertrude. »Katsoen siihen, hyvät ystävät,
että yksistään kaulusvehkeiden» —' hän heilutti oranssin- ja
kermankirjavien pyjamien lahkeita kuin silkkistä viiriä — »katsoen
siihen, että pelkkien kaulusvehkeiden on täytynyt maksaa runsas
satanen! Ja otaksutko sitäpaitsi, että hylättyjen vaatteittesi hinta
kokonaisuudessaan joutuu takaisin isoisänisälle? Kuka ne myy?»
»Hänen palvelijansa.»
Eric, hoikka, tummasilmäinen, teatteritoimistossa työskentelevä nuori
mies, joka oli palvellut rintamalla, virkkoi: »Uskaltaisin lyödä vetoa,
että se lurjusmainen Henderson» entinen vankilanasukas, on saanut koko
hyvin paikatuksi laskujaan tässä hommassa.»
»Joka tapauksessa hän on hankkinut herra Tophamptonillemme komeat
höyhenet», kehui Gertrude. »Talla pikku kasalla» — hän viittasi
vuodetta peittävään ylelliseen vaatteusläjään — »pojan pitäisi päästä
kiinni tai irti!»
Top kalpeni.
15
Sinä yönä vaivasi Topia kammottava painajainen. Hän näki unta, että
hänen yllään olivat hänen kaikki uudet vaatteensa, kaikki yhtä aikaa.
Kokosilkkiset alusvaatteet. Kuusi kävelypukua. Musta takki, jota sopi
käyttää kaikkien kanssa — Topilla oli sen lisäksi shaketti, smoking,
frakki ja viidet valkeat liivit. Niiden päälle hän oli kiskonut
molemmat päällystakit ja paksun autoilunutun. Hänen päässään huojui
kyhäys, jossa olivat »silkkipytty», oopperahattu, »knallit», pehmeä,
harmaa huopahattu ja monet lakit. Parhaillaan Top nyki, tuskaisesti
nyki käsiinsä seitsemättätoista säämyskänahkaista käsinepariaan, kun
hän alaspäin vilkaistessaan huomasi jalkansa.
Hänen jalkansa olivat kuin norsun jalat; niissä oli lukematon määrä
erilaisia sukkia ja pitkiä sekä polvihousuja.
»Millä vietävän tavalla», tuskaili hän unissaan, »minä käyn polvilleni
_tällaisena_?»
16
Hiessä kylpien hän heräsi.
»Ah!» huoahti hän.
Mutta hänen mielensä, joka oli keventynyt hänen huomatessaan, että
hänen yllänsä olivat vain yhdet uudet pyjamat, masentui uudelleen hänen
muistellessaan.
Soidinhöyhenet (Gertrudin kamala sana vaivasi häntä) olivat nyt täysin
valmiina. Ja se merkitsi, että morsiamen etsinnän piti nyt alkaa.
»Apua!» ähkyi Top.