Viime sunnuntai-iltapäivänä läksin Polvilasta aikoen koko vuoden olla
kotoa poissa. Hinc illae lacrimae vanhemmille. Seurassani olivat
Turunkorvaan asti maisteri Ståhlberg ja sihteeri Elfving. He seurasivat
minua vielä 1/4 peninkulman matkan Tahkosaareen, missä erosimme
toisistamme. Tultiin sieltä 1/2 peninkulman päähän Muurahaissaareen,
vähäiseen korkeaan, ahontapaiseen Nuasselän saareen. Sinne noustiin ja
syötiin puolukoita, joista tänä syksynä on ollut puute vallan vastoin
yleistä luuloa, että hyvää vuotta seuraa runsas marjansaanti.
Muurahaissaaren sanottiin muinoin olleen hautausmaana; siitä näkyi
vielä muutamia merkkejä. "Ettekös pelkää kalman tarttuvan?" kysyi
toinen kyytimiehistä, kun mielihalulla söin puolukoita. Siitä
huolimatta hän noudatti esimerkkiäni syöden itsekkin. Monessa paikoin
saarta oli jälkiä kaivamisista, jotka olivat aiheutuneet tarusta, että
sinne oli kätketty aarteita. Siitä Kärnälään. "Matkustatteko nyt
Helsinkiin?" "Se on aikomukseni." "Olkaa siis niin hyvä ja kuulostakaa
niitä rahoja, joita olemme tahtoneet lainata pankista ja kysykää, miksi
ne eivät tule. Olemme jo tähän hommaan käyttäneet lähes 70 ruplaa,
emmekä vielä ole mitään saaneet." Heidän matkansa Kajaaniin ja
ajanhukkansa varmaankin maksavat toiset 70 ruplaa. Sieltä 1 3/4
peninkulmaa Juurikkalahteen, missä oltiin yötä. Sieltä Saviahoon 1 1/2
peninkulmaa ja edelleen lyhyt peninkulma Maanselkään. Tämä kylä on
osaksi Sotkamoa, osaksi, ja suuremmaksi osaksi Nurmeksen pitäjää.
Edelleen Rumolampeen peninkulma ja sieltä Haapajärvelle 2 peninkulmaa.
Vasta Rumolammessa voitiin saada istuimella varustetut rattaat, siihen
asti oltiin oltu ilman. Sillä kuvernörin käskyä, että kestikievarien
sakon uhalla piti hankkia itselleen istuimella varustetut rattaat, ei
vielä oltu ehditty noudattaa. Nurmeksen puolelle Kajaanista tullen pian
huomaa, mikä etu on maanjaosta, eikä malta olla toivomatta, että
Kajaaninläänissäkin isojako pian pantaisiin toimeen.
Vallan toisin oli tien laita. Nurmeksen rajapyykille saakka se oli
hyvää, tosin virstapatsaita vailla, siitä alkaen huonoa, vaikka oli
virstapatsaat, jopa kaksinkertaisetkin, joista toinen oli kumossa
maassa, toinen osaksi kumossa, osaksi pystyssä. "Kuka on laitattanut
nämä?" "Täällä oli nimismies, joka ensin laitatti kumossa olevat,
seuraavana vuonna toiset ja olisi kaiketi kolmantena vuotena
laitattanut kolmannet, mutta ei ehtinyt, sillä hän itse siirrettiin
täältä pois." -- Kaikki tämä tapahtuu talonpojan kustannuksella, ja
usein hänet pannaan ryöstön alaiseksi. Mutta syy ei ollut nimismiehen.
Haapajärveltä Jokikylään 1 1/2 peninkulmaa. Kuljettiin Karhunpään kylän
ohi, jonka seudut ovat kauniimpia maassa lampineen, lahtineen,
niemineen, kannaksineen ja metsineen. Puolen neljännespeninkulman
päässä Jokikylästä on Kuokkaisten koski. Siihen asti on karjalainen
sahajärjestelmä levinnyt. Laudat viedään Lappeenrantaan ja Viipuriin.
Sahan ympärille pian kohoaa pieni kauppala. Niistä on monenlaista
hyötyä maalle. Ne antavat vauhtia metsänhoidolle ja maanviljelykselle
sekä muulle yritteliäisyydelle. Sitävastoin Pohjanmaan tervan valmistus
on todellinen maan syöpä. Se tekee kerrassaan lopun metsistä, ehkäisee
maanviljelystä ja karjanhoitoa, ylläpitää rahvaan laiskuutta ja
pidättää sitä kaikenlaisesta muusta teollisuuden harjoittamisesta.
Päähäni on pälkähtänyt se ajatus, että sama tervanvalmistus, jota
pohjalaiset merikaupungit nykyään niin innokkaasti rahvaalle
saarnaavat ja jota kaikilla mahdollisilla keinoilla ylläpidetään,
kerran on tuottava niille perikadon. Ja siinä piilee rangaistus
yksipuolisuudesta, rangaistus, joka Raamatun mukaan vasta esiintyy
kolmannessa ja neljännessä polvessa. Omanvoiton pyynti sokaisee heidät
niin, etteivät ajattele lähintä päivää. Nyt jo on melkein kaikki muu
kauppa, voi-, liha- y.m. kauppa ruvennut kulkemaan itäiseen suuntaan,
kun sitä lyhyt aika sitten vielä harjoitettiin pohjalaisissa
merikaupungeissa. Ja jos asettuu maan kannalle, ei voi paheksua sitä,
ettei maakauppaa koskevia asetuksia tarkemmin noudateta.
25:ntenä p:nä Nurmeksesta Juukaan; 26:ntena p:nä Juuasta
Pielisjärvelle, Rompalan kestikievariin.