HARRI (Kuiskaten.) Minä tiedän kaikki (Tekee tuskaa osottavia
liikkeitä. Huutaa korisevalla äänellä.) Jussi!
JUSSI (Vavahtaa, on lysähtämäisillään lattialle, mutta jännittää
itsensä entiseen asentoon. Painaa kylkeänsä.)
HARRI (Tempautuu tuskastansa, ottaa ikkunan vierestä naulasta
käsiraudat ja menee Jussin luo. -- Pakotetusti, katkonaisesti kuin
itkua pidätellen.) Jussi! -- Ainoa poikani! -- Mun täytyy -- vangita
sinut, vaikka minä tiedän että itse olisin tehnyt samoin, mutta -- laki
käskee.
JUSSI (Hiljaa.) Isä, se on turhaa (Matalalla äänellä.) Vallesmannin
kuula sattui. Kahleita ei enää tarvita. -- Niin kauvan kuin vihani
kestää, niin kauvan kuin ruoskan jäljet kirvelevät, niin kauvan elän,
sitten en enää.
LIISA (Juoksee Jussin luo, heittäytyy polvilleen. Huutaa hätäisesti.)
Jussi! Kuoletko sinä?
(Kaikki tulevat lähemmäksi Jussia, katselevat häntä
suopeammin ja osaaottavammin.)
JUSSI (Lempeästi.) Liisa, tuletko vieläkin luokseni vaikka olen
murhamies. Älä itke. -- Minä en tullut ensimäiseksi hyvässä, nyt minä
tulisin ensimäiseksi pahassa. Parempi on näin.
(Silittää Liisan päätä.)