KAISA (Mairittelevasti.) Niin ja sitten minä sanoin, jotta olisipa nyt
vallesmanni, joka on niin kaikin puolin reiru ja kelvos, että olisipa
nyt vallesmanni ottamassa kiinni nuo häjyt, jotka kulkevat pitkin
pitäjää roikastaen ja tekevät kiusaa ja liipiskanttia jokaiselle.
VALLESMANNI (Rengille.) Vie tuo akka pihalle.
KAISA (Lopettaa, mutta jatkaa kohta edelleen.) Mutta laki ja korkia
oikeus. Minä tahtoisin päivärahan. Minä olen köyhä ihminen ja
vanhuuskin rupeaa jo vaivaamahan eikä Saltunkaan ansioista enää paljon
kostu --
(Vallesmanni viittaa rengille, joka ottaa
Kaisaa käsipuolesta ja vie ulos.)
KAISA. Jotta ei mun kannata panna päiviäni noin vaan, jotta jos laki
määräisi mulle niinkuin päiväpalkan tästä päivästä --
(Menee ulos.)
VALLESMANNI. Hyi helkkari! Kylläpä oli hirveä suu. Selkäänsä olisi
tarvinnut, mutta eihän sitä viitsi vanhaan akkaan koskea. -- Ja sitten
päiväpalkkaa vielä. -- Pyytäkööt sitten oikeudessa, niin ehkä saavat.
KRIIVARI. Herra vallesmanni, mitä minä kirjoitan?
VALLESMANNI. Tästäkö? Että oli aivan hullu. Ei saatu mitään selvää
(Rengille.) Kutsutaan Salomon Matinpoika sisään.
12:s kohtaus.
Tutkinnonpitäjät ja Salttu.
RENKI (Huutaa ovesta.) Salomon Matinpoika!