2:NEN POIKA (Vapisten jännityksestä.) Nyt ei ole enää kysymys
lampahasta. Nyt koetetahan, kuka on tämän maakunnan lukko.
KARJANMAAN KÖYSTI (Häjyille.) Menkää edemmäksi, että jää seljän tila
pihaa vapahaksi.
(Jussi ja Karjanmaan Köysti ottavat ristiotteen toisistansa.
Työntelevät toisiaan ja pyörähtävät jonkun kerran ympäri. Hetken
kuluttua saa Jussi nykäistyksi Köystin lähemmäksi ja saa lujan otteen
vyötäisiltä. Jussi nostaa Köystin ylös ja pitää siinä hetken aikaa.
Köysti ähkyy kuin henkeä ahdistaisi. Jussi laskee Köystin melkein
varovasti allensa. -- Painia ovat kaikki seuranneet henkeään
pidätellen. Ja kun Jussi voittaa, kuuluu Jussia ihailevia vuorosanoja
ja kompasanoja Köystille. Häjyt kiroilevat vähän noloina.)
Sellaisia tämän paikan poikasetkin ovat. -- Ähä, jopa löysit parempasi.
-- Niin laski vaan miehen seljällensä, kuin vauvan kehtohon.
LIISA (On ollut tuskallisen näköinen. -- Huutaa.) Jussi voitti.
Tiesinhän minä, että Jussia ei kukaan voita.
KARJANMAAN KÖYSTI (Nousee heti ylös. -- Ihailevasti Jussille.) Siinä
oli mies! Vähällä oli, etteivät kylkiluuni katkennehet siinä
halauksessa (Eräs häjyistä hiipii Jussin lähelle, selän taa, aikoen
lyödä Jussia puukolla, mutta Köysti huomaa tämän ja tarttuu häjyn
käteen. Häjylle.) Sinä rakki! Etkö sinä ymmärrä, että sellainen mies,
joka on Karjanmaan Köystin kaatanut rehellisessä painissa, on liian
hyvä sun kupittavaksesi (Viskaa puukon menemään ja työkkää häjyä.) Sinä
et kelpaa Karjanmaan Köystin joukkohon. -- Mene sinäkin suutarin kanssa
vallesmannin häntää kantamahan (Katsahtaa Jussiin.) Minä olen
Karjanmaan Köysti. Minä en ole kirkon kipeä, enkä pappien vaivainen.
Minä en pelkää paljon Jumalaa ja ihmisiä en ollenkaan. Mutta sen minä
sanon, että se mies, joka on mun voittanut, saa mun kunnioitukseni
(Jussille.) Jussi! Ollahan ystäviä (Tarjoaa kätensä Jussille.) Se on
kamalaa, jos me kaksi eroamme vihamiehinä. -- Minä olen ollut ja sinä
olet nyt tämän maakunnan lukko.
JUSSI (Ottaa Köystiä kädestä.) Sinä, Köysti, et ole niin paha kuin sun
mainehesi (Puoliksi itsekseen.) Silloin joskus, kun oikea suunta
löydetähän, silloin olet sinä ensimäisiä siinäkin joukossa.
KARJANMAAN KÖYSTI (Ottaa puukkonsa kaivon kannelta. -- Häjyille.) Hei
pojat! Nyt mennähän. Tämän talon lammasnavetta saa olla nyt ja vastedes
meidän puolestamme rauhassa (Harrille.) Mutta laulamme me. Siitä ette
te eikä mitkään pitäjän lait voi meitä kieltää. Ääni on meidän omamme,
ja mailma on suuri.
HÄJYT (Alottavat laulun ja poistuvat laulaen näyttämöltä
oikeanpuolisesta portista.)
Enkä minä hurjan luontoni tähden
Päätäni alaha paina.
Iloinen ja irti maasta
Meinaan olla aina.
JUSSI (Tulee kaivon luo, ottaa puukkonsa. Itsekseen.) Minä pelkään,
että haukanpojan siivet kantavat liian korkealle.
(Jää synkän näköisenä seisomaan.)
HARRI (Tekeytyen huolettomaksi.) No pelimannit! Soittakaa purpuria.
Siihen saakin loppua tältä päivältä, että ehditte kymmeneksi kotihinne,
niinkuin pitäjän laki määrää.
(Väkijoukko menee tupaan, josta rupee kuulumaan purpurin
soitto. Mennessään näyttävät puhelevan ihaillen Jussista.
Näyttämölle jäävät ainoastaan Liisa, Jussi ja Maija.)
11:s kohtaus.
Liisa, Jussi, Maija. Antti, Hilapielen Heta ja tanssiväki.
HILAPIELEN HETA (Näyttäytyy vasemmanpuolisessa portissa. Aikoo tulla
Maijan luo, mutta huomattuaan Liisan ja Jussin peräytyy.)
MAIJA (Katselee levotonna oikeanpuolisesta portista ja menee siitä
ulos.)
LIISA (Nähtyään, että Maija poistuu tulee vähän arastellen Jussin hio.)
Jussi! Sinä voitit --
JUSSI (Kuin havahtuen.) Sinäkö Liisa! (Karkoittaa synkät ajatuksensa.
Hurjasti.) Liisa! (Ottaa rajusti Liisan syliinsä) Minä tulen tänä
iltana sun luoksesi. Saanko tulla?
LIISA. Tottakai sinä saat tulla. -- Jos vaan tulet.
JUSSI. Minä tulen (Leikkiä laskien mutta hurjasti.) Jollet päästä,
tulen väkisin, vaikka ovenraamit kaulassa! (Laskee Liisan irti.) Ja nyt
mennähän purpurihin.
LIISA. Mennähän!
(Jussi ja Liisa menevät kiireesti tupaan.
Jussi pitää Liisaa vyötäisiltä.)
MAIJA (Tulee takaisin, vilkuu ympärilleen, avaa aitan oven. Puhuu
sinne.) Oletko valmis? Nyt ei täällä ole ketään. Voit hyvin lähteä.
ANTTI (Aitasta.) Kyllä minä valmis olen. Panen vain kahlehet ja
vanginpuvun nyytyhyn. Ne minä upotan nevahan mennessäni, etteivät jää
tänne sun aittahasi.
MAIJA (Hätäisenä.) Lähde nyt pian, ennenkuin ketään tulee.
ANTTI (Tulee aitasta.) Kyllä tämä on melkein kuin varkautta.
MAIJA. Vieläkö sinä nytkin epäröit? Mene nyt vaan. Oikaise tuosta,
tallin päädyltä pellonojaa pitkin suorahan metsähän, jotteivät näe.
ANTTI (Tulee kaivon eteen.) Kyllä minä nyt jo menenkin, vaikka se vähän
hävettää.
MAIJA. Yhtä minä vielä pyydän sulta: Pidä Jumala mielessäsi, (itkun
sekaisesti) että me yhdessä siunauksen saisimme.
ANTTI. Hyvästi, Maija! Minä ilmoitan sitten sulle, jos tiedän, ett'en
kurjuutehen sua kutsu.
MAIJA. Hyvästi, Antti.
(Puristaa Antin kättä.)
Antti (Menee tallin päädyltä.).
HILAPIELEN HETA (On seurannut Antin lähtöä. Nyökäyttää ymmärtävänä
päätänsä.) Ahaa!
(Menee pois.)
MAIJA (Katselee levottomana Antin jälkeen. Istuu sitten kaivolle. --
Tuskallisesti.) Antti! Antti! Mun tulee niin ikävä.
1:NEN POIKA (Huutaa tuvassa.) Kiertäkää koko kartano. Hypellähän onni
tälle talolle.
2:NEN POIKA (Myös tuvassa.) Vie sinä, Liisa.
(Tuvan ovesta tulevat tanssijat rivissä, vuorotellen tyttö
ja poika, pitäen toisiaan kädestä kiinni. Liisa on ensimäisenä
ja Jussi toisena. Soittajat tulevat portaille soittamaan.
Tanssijat menevät ensin oikeanpuolisesta portista ulos,
kääntyvät siitä vasemmalle, joten rivi näkyy vielä toisestakin
portista.)
MAIJA (Kun hyppyväki tulee, hillitsee itsensä tyyneksi. Hyppyväen
mentyä katsoo levottomana tallin päädyltä ja rientää kuin paeten
aittaansa.)
12:s kohtaus.
Jussi, Harri, Herastuomari, Kaappo, Salttu,
Kaisa, Heikki ja koko hyppyväki.
HARRI (Tulee tuvasta. Lukitsee vasemmalla olevan liiterin oven ja
samoin tallin oven katsahdettuaan ensin sisälle. Ottaa molemmista
avaimet.)