ANTTI (Loitoten.) Minä? Karkaisin? En minä karkaa.
MAIJA. Mikset? Se ei ole väärin! Eikä sitä lasketa sulle häpeäksi,
vaikka karkaatkin.
ANTTI (Nousee.) Ei, ei, ei! Minä en voi karata.
MAIJA (Nousee.) Helppoahan se on. Minä tuon sulle viilan, jolla voit
viilata poikki nuot, (viittaa rautoja) otat Jussin puvun ja lähdet.
ANTTI. Niin, niin. Helppoa sillä tavalla. Mutta saisinhan hävetä silmät
päästäni, jos täältä teiltä karkaisin.
MAIJA. Ketä sun tarvitsisi hävetä! Jussikin sanoi juuri, että jotakin
on tehtävä. Ja muuta keinoa ei ole.
ANTTI. Silloin saa sekin keino jäädä.
(Kääntyy mennäkseen tupaan.)
MAIJA (Juoksee Antin eteen, tarttuu häneen kiinni.) Minä en salli sua
vietävän linnahan ja Siperiahan!
ANTTI (Istahtaa kaivolle.) Mitä hyötyä siitä olisi. Minä en voi muualla
elää kuin täällä lakeudella. Joka paikassa muualla ahdistaa mun
henkeäni. Ja vaikka linnan kellarissa onkin rinnan päällä paino, niin
on toki toivo jälellä päästä joskus tänne takaisin.
MAIJA. Mutta jos joudut Siperiahan ryövärien seuralaiseksi. Siellä
kaivoksien pohjalla ahdistaa aina henkeäsi ja siellä löydät ajallisen
ja ijankaikkisen turmiosi. Ei, Antti! -- Sinä lähdet. Karkaat Ruotsin
puolelle tai Norjahan. Onhan sinne muitakin mennyt. Siellä elät
kaikessa rauhassa.
ANTTI. Älä kiusaa itseäsi ja mua. En minä lähde.
MAIJA. Mutta ajattele mua, ellet itseäsi ajattele. Mitä musta tulee,
jos sinä lähdet Siperiahan.
ANTTI. Onko se parempi, että minä olen karkulaisena Ruotsin puolella?
MAIJA. Silloin, kun olet siellä löytänyt olinpaikan, tulen minä
luoksesi. Siellä otat sinäkin kutsumuksen vastahan. Siellä elämme
yhdessä ja tuemme toinen toistamme.
ANTTI (Taipuen.) Tuletko sinä jakamahan hyvät ja pahat karannehen
vangin kanssa?
MAIJA. Tulen.
ANTTI (Surullisena.) Mutta sittenkään en voi lähteä. Minä en tahdo
saattaa sua sellaisehen kurjuutehen.
MAIJA. Kurjempi olo mulla täällä on, jos et lähde.
ANTTI. Maija. Ei puhuta enää tästä. En minä voi karata, vaikka
tahtoisinkin. Mulla ei ole niin paljon rahaakaan mukanani. Eikä taida
olla Heikilläkään.
MAIJA. Mulla on. Isä antoi äitini perintörahat sun sakkojasi varten.
Ota ne, niitä on kaksisataa ruplaa ja lähde.
ANTTI. Mutta se olisi niin rumaa.
MAIJA. Tee se mun tähteni! -- Ja voithan sitten tulla takaisin, jos
näyttää siltä, että oikeutehen saa taas luottaa (Pyytävästi.) Lähde nyt
vaan.
ANTTI. Voisinhan minä lähteä, kun sinä niin tahdot, mutta kyllä se mun
mielestäni on häpeä.