(Puristaa nyrkkiä.)
KAISA. Siperiahan? Kuka niin sanoi?
ANTTI. Herrat siellä käräjäpaikalla.
KAISA. Laki on niinkuin se luetahan. Sakolla siitä olisi pitänyt
päästä.
HARRI. Ne puhuivat kotorauhan rikkomisesta ja sitten sanoivat, että
Niemen suutari on vieläkin elämän ja kuoleman välillä. Mutta taitaa
sekin olla vallesmannin juonia.
KAISA. Mikä sen tietää vaikka suutari olisi vallesmannin käskystä
kipeänä. Onhan se kriivari hyväkäs hypännyt suutarintuvan ja
vallesmannin väliä niinkuin Holttu-Heikki helvetin ja taivahan väliä.
ANTTI (Huutaa katkerasti.) Hei elämää! Eikä mitään kituelämää. Kyllä
kruunulla leipää piisaa.
(Menee tupaan.)
(Antin jäljessä menee hyppyväki tupaan.)
HARRI (Menee Antin jäljessä.) Siellä taitaa olla hypyt käynnissä.
KAISA (Menee myös tupaan. -- Jahkien.) No jo nyt oli! Kylläpä tekevät
Antille kiusaa.
8:s kohtaus.
Maija, hyppyväkeä ja Jussi.
JUSSI (Tulee etualalle päin. -- Uhkaavasti.) Saako täällä yksi mies
tehdä mitä tahtoo! (Huomaa Maijan.) Oletko sinäkin täällä. Joko sinä
kuulit kuinka Antin kävi?
MAIJA (Istuu kivellä.) Kuulin minä! Mutta se ei ole oikein! Se ei voi
olla oikein Jumalan eikä maallisen lain mukahan. Tuomarit ovat tälläkin
kertaa erehtynehet. Kalajoki ei ole ainoa paikka, missä vääriä
tuomioita annetahan. Siellä saivat herännehet syyttöminä sakkoja. Nyt
on Antin vuoro kärsiä vääryyttä.
JUSSI. Tuomarit ovat voinehet erehtyä, mutta vallesmanni kyllä tietää,
mitenkä asia on (Hymähtää.) Ehkäpä tuomaritkin ovat samanlaisia.
MAIJA (Puoliksi itsekseen.) Voi, vääriä tuomareita. Kerran nekin
joutuvat tuomarin etehen. Ja voi heitä silloin, jos he lain varjon alla
ovat omaa hyötyänsä tai ihmisellistä kostoa etsinehet.
JUSSI. Antti kärsii vääryyttä ja sitä me saamme kärsiä kohta kaikki,
jos vallesmanni saa päänsä pitää. Mutta tässä ei valitus auta. Tässä
täytyy jotakin tehdä. -- En vaan tiedä mitä.
(Kun väkeä tulee näyttämölle, poistuu oikeanpuolisesta portista.)
(Soitto, joka jonkun verran on kuulunut tuvasta, taukoo,
joukko tyttöjä ja poikia tulvahtaa näyttämölle, Asettuvat
mikä minnekin näyttämön perälle.)
1:NEN POIKA. Huh, huh, kun siellä tuli kuuma.
2:NEN POIKA. Niin tuli.
3:S POIKA. Mutta voi saakuri, kuinka Antin kävi huonosti.
1:NEN TYTTÖ. Maijaa mun tulee niin surku.
2:NEN TYTTÖ (Nauraen.) Sehän on körttilänen.
1:NEN TYTTÖ. Olkohon vain. Ihminen se siltä on ja Antin morsian.
2:NEN TYTTÖ. Eihän körttiläiset muista välitä kuin toisistansa. Ja
Antti ei ole körttiläinen.
1:NEN TYTTÖ. Mutta Maija välittää.
(Keskustelu on käynyt näyttämön oikealla puolella. Vasemmalla alkaa
joku poika laulun, johon kaikki yhtyvät. Laulu on hiljaista.)
Talapakan Nikolain sen kauniimman kesän
Siellä linnassa olla pitää,
Kun lehti on puussa ja ruoho on maassa
Ja heilillä nuori ikä.
Talapakan Nikolai se sanoi, jotta
Älä sinä heilini sure.
Vielä minä karkureisultanikin
Katsomahan sua tulen.
Heili oli nuori ja lapsellinen
Ja se kauan odotteli,
Talapakan Nikolai se Vaasan linnass'
Syksyhyn asti eli.
(Vaitiolo. -- Sisällä soitetaan menuettia.)
JUSSI (Tulee näyttämölle.) Lähtekää minuuttihin! Se alkoi juuri.
(Kaikki, paitsi Jussi ja Maija, lähtevät kiireesti
sisälle, toiset tanssiaskelin.)
JUSSI (Tulee katsomaan onko Maija vielä kaivon takana.) Täälläkö sinä
vielä. -- Sisko parka. Älä sure liikaa. Sureminen ei auta mitään. --
MAIJA (Nousee. -- Keskeyttäen.) Viitsitkö käydä hakemassa Antin tänne.
Mua ei huvita siellä tuvassa olla. Ja täällä olisi rauhallisempi
puhellakin.
JUSSI. Kyllä minä tuon.
(Menee tupaan.)
(Soitto kuuluu vähän kovemmin.)
MAIJA (Yksin. Istuutuu kaivon kannelle. -- Päättäväisenä.) Se ei ole
Jumalan tahto, että Antti joutuu linnahan ja Siperiahan. Minä pelastan
Antin. -- Antin täytyy täältä pois. Mutta minä menen Antin luokse. --
Siellä Anttikin ottaa kutsumuksen vastahan. Siellä elämme me kahden,
tuemme toinen toistamme oikealla tiellä ja minultakin loppuu kiusaukset
ja ristiriita.
9:s kohtaus.
Maija, Jussi ja Antti.