LIISA (Katsoo Maijaan. -- Kaisalle.) Voi Maija parkaa, kuinka levoton
se näyttää olevan.
KAISA. Taitaa sitä vähän kaduttaa se eilinen.
LIISA. Ei se sitä -. Anttia se odottaa käräjistä. -- Mutta kun Antti
pääsee irti, niin onpas silloin Maijalla ilo. Tänäpäivänä tulee oikein
iloiset hypyt. Maija on iloinen ja Antti ja Jussi --
(Vilkaisee Kaisaan ja joutuu hämilleen.)
KAISA. Jussikin on ollut niin kummallisen totinen. Tuli varemmin
työstäkin pois, että muka Kaappo pääsisi pelimannia hakemahan. Ja nyt
se kulkee täällä kuin ukkospilvi. Taitaa vähän peljätä vallesmannia.
LIISA. Ei Jussi pelkää! -- Ja mitäs vallesmanni Jussille voi.
KAISA. Mikä herrat tietää. Jos vallesmanni tuo tänne vielä kasakoita,
niin kyllä tässä saa katsoa etehensä vähän jokahinen. -- (Kokoilee
vaatteita.) Vien nuo tuonne aidalle kuivamahan.
(Menee oikeanpuolisesta portista.)
LIISA (Kasakoista puhuttaessa tulee vakavan näköiseksi.) Hm! Ja minä
lähden äestämähän.
(Menee tallin päädyltä.)
2:nen kohtaus.
Maija, Hilapielen Heta ja Jussi.
MAIJA (Tulee aitasta hyräillen samaa laulua kuin ensi näytöksessäkin.
Nostaa aitan portaille pienen vakan, jossa on kirjavia vaatteita.
Valitsee epäröiden niitä, mutta ottaa lopuksi nopeasti kirjavan
esiliinan, jonka sitoo eleensä, kirjavan silkkihuivin harteilleen ja
hopeaketjut kaulaansa.)
HILAPIELEN HETA (Noin 45-vuotias, herännäispuvussa, tekopyhän näköinen.
-- Tulee vasemmanpuolisesta portista ja menee Maijan luo.)