VALLESMANNI (Katselee ympärilleen.) Ettekö ymmärrä, että lakki on
otettava päästä lain edustajan edessä?
KAIKKI (Ottavat lakin päästään hitaasti ja vastenmielisesti, jotkut
hymähtävätkin.)
VALLESMANNI (Kiihtyneenä tästä hitaudesta.) Te -- te -- te olette
raakalaisia. Te olette kuin villipedot. Ja te olette tähän asti saaneet
olla omassa vapaudessanne. Mutta kyllä minä teen siitä lopun! -- Te
juotte ja tappelette, Yökaudet ajelette pitkin teitä ja karjutte. Te
olette ynseitä esivaltaa vastaan. Mutta minä taivutan jäykätkin niskat!
Minut on sitä varten tänne lähetetty. Ja minä nöyryytän teidät! Minä
tuotan tänne komppanian kasakoita. Katsotaan, eikö silloin lakkikin
lähde vähän helpommin päästä.
HARRI (Hillitysti, mutta hieman ivallisesti.) Herra vallesmanni ei
pahastu. Me olemme vain yksinkertaisia talonpoikia, emmekä ole
tottunehet ottamahan lakkia päästämme muualla kuin lakituvassa ja
Jumalan huonehessa.
VALLESMANNI. Niin. Te olette yksinkertaisia talonpoikia ja
(kyläläisille) moukkia, mutta te olette ilkeitä kaikki. Ja ilkeys on
teistä piiskattava pois. -- Sanokaa! Kuka heitti viime yönä kiven
kamarini ikkunasta sisään? Te kyllä tiedätte. Te olette kaikki samassa
juonessa. Mitä tämä väen paljous täällä merkitsee. Pidättekö pitoja tai
seuroja? Kenenkä luvalla? (Huomaa Antin.) Ja vanki kulkee vapaana
samassa joukossa (Harrille.) Lukitse se sängynpatsaaseen kiinni. Siinä
on vangin paikka.
JUSSI (Tulee kamarista. Antaa vallesmannille paperin.) Tässä olisi
vankipassi.
VALLESMANNI (Ei katsahdakaan paperiin. Huutaa Jussille.) Ota lakki
päästäsi! Kollo!
JUSSI (Vähän hämmästyneenä, sitten suuttuen.) Päässähän lakki näkyy
vallesmannillakin olevan. Mutta jos mun lakkini tiellä on, niin
voisihan sen poiskin ottaa.