KAAPPO. Saan kai minäkin ryypyn, jos sitä kerran on.
SALTTU (Iskee silmää. -- Hiljaa.) Kyllä mulla on. Käy sinä hakemassa.
Se on tuolla porstuan nurkassa, vihtakasan alla.
KAAPPO. Jaa, jaa, jottei Kaisa löytäisi.
SALTTU. Kaisa etsi jo, mutta ei löytänyt.
(Naurahtaa. Rallattaa.)
KAAPPO (Menee ulos ja palaa pullo kädessä.) Kuinkas Salttu näin
viinoissa on, vaikka vallesmannin työstä tulee?
SALTTU. Kun vallesmanni itse juuri antoikin viinaa.
KAAPPO. Häh? Mitä varten?
SALTTU. He! Palkkaa vastahan tietysti ja taitaa se meinata musta apuria
itsellensä, mutta silloin minä sanon kohta, jotta top nyt herra
vallesmanni. Salttu ei olekaan mikään Kriivari.
SALTTU ja KAAPPO (Istuvat kumpikin tuolilleen kahden reisin. Tuolien
karmit ovat vastakkain, vähän matkan päässä toisistaan.)
SALTTU. He! No ota nyt ryyppy.
KAAPPO (Juo pullon suusta.) Aahhah! Hyvääpä oli. Löi oikein vedet
silmihin.
SALTTU. Sellaista se pitää ollakin, että vielä huomennakin sininen
liekki nousee.