Sinä olet kuin mirhamin tuoksu,
ei vertaistas Juudassa näy,
on vartes kuin Jordanin palmu,
Libanonilta kun tuulonen käy.
Sinä olet kuin erämaan keidas,
hete heleä varjossaan,
minä olen kuin Heronin paimen,
jok' on eksynyt kulkeissaan.
Mun sieluni sinua janoo,
sua elämän korvesta hain,
tule Saaronin kukka ja kutsu,
sinun äänesi tunnen vain.
Sun äänes on huilun soitto,
mun luoksesi kerran se toi,
kun äitisi majassa lauloit,
siit' asti se rinnassa soi.
Ota, siskoni, orjas yöstä
Baal Hamonin tarhoihin,
missä viinarypäle hohtaa
ja lehto on leppoisin.
Ja katso, paimen laulais,
mitä Zioni templittä ois,
mitä Jerusalem sinutta oisi,
sen harppuni kertoa vois.