Ja lauman eessä tepsutteli kellokas se viisas
ja kilille ja lampaille sen neuvomista piisas,
se oli vanhan vakava ja siivo käynniltänsä,
ei muistanut se entisiä sivuhyppyjänsä.
Kun kellokas se määki mäillä: tää on pää ja pää!
myös lampaat yhteen suuhun säisti: pää on aina pää!
Ja mik' on lampaan viisaus? ne vastas aina: pää!
Ja mik' on lampaan tuhmuuskin? ne vastas aina: pää!
Ne kyläkukon tieltä juoksi huiskin, haiskin pakoon,
niin takeltui ne kerran samaan raja-aidan rakoon.
-- Lie sama juttu meilläkin, jos alusta sen alkaa,
on nähty meillä lampaita, joill' oli kaksi jalkaa.