Helki tiuku kuin helkit vaan
illalla joulun, kun huurre peittää maan,
tuima taival on kulkijalla,
onni mustuneen orren alla,
loista loitolle lieto lies,
hankeen hukkuvi matkamies
polulla maaliman rannan!
Lumi lennä kuin untuvyö,
syvä ja musta ois muuten ilta-yö,
lennä Tuusulan lammin luokse,
miss' on mökissä oljen tuokse,
kussa kynttilä lehahtaa!
-- Kuka tuvassa huoahtaa
polulla maaliman rannan?
Lapset telmivät pahnoillaan,
liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan,
elää vielä ja on jo vainaa,
kalma kaartaa ja ilma painaa.
Pystyvalkea loimottaa,
sydän vilussaan vavahtaa
polulla maaliman rannan.
Keijut lapsuuden kuiskuttaa:
hoivassa äidin sait nuorra taivaltaa,
oli pehmeät kotipellot,
soitti rastas ja kiikkui kellot,
tuttu väkesi kullervoi,
silloin sielusi kannel soi
polulla maaliman rannan.
Impivaara se tarinoi,
laulusi kummit ne kummat lahjat toi,
luomisinnossa istuit silloin
paimenhuilulla soittain illoin
ohikulkijan kuulemaa
virttä, rattosan haikeaa,
polulta maaliman rannan. --
Orsiin valkea heijastaa...
Kalsea katse jo kosteen kiillon saa
mailta ikuisen yrttipuiston,
mailta onnen ja pyhän muiston,
aatos haahtena laskettaa
suurten unelmain merten taa
polulta maaliman rannan.
Lapset telmivät pahnoillaan,
mierollakulkija elää uudestaan,
nostaa kättä ja siunaa lasta
erheen elkeihin sortumasta.
Loista loitolle lieto lies,
poijes kulkevi matkamies
polulta maaliman rannan!
Tummat neitoset kuiskuttaa:
elonpolku kaita, laaja Manan maa,
unhon unta saat kyllin tuolla,
tahdot kuolla. -- "Nyt tahdon kuolla!"
Hiilos hiipuu ja tummenee,
koito kotiaan kaipailee
polulla maaliman rannan.
23/12 98