Näkymätön Mies oli ilmeisesti silmittömän raivon vallassa rynnännyt
ulos Kempin talosta. Eräs pieni lapsi, joka leikki lähellä Kempin
porttikäytävää, siepattiin rajusti maasta ja heitettiin tiensivuun,
niin että sen nilkka meni sijoiltaan. Senjälkeen katosi Näkymätön Mies
muutamiksi tunneiksi, niin ettei hänestä kuultu mitään. Ei kukaan
tiedä, minne hän meni tai mitä hän teki. Mutta voimme kuvitella
hänen rientäneen kuumana kesäkuun aamupäivänä ylös kukkulalle ja
sieltä edelleen Port Burdockin takaiselle aukealle hiekkanummelle
epätoivoissaan sietämättömästä kohtalostaan ja lopulta hiestyneenä
ja väsyneenä piileskelleen Hintondeanin viidakossa, punoakseen
pirstoutuneet suunnitelmansa taas kokoon lähimmäisiään vastaan.
Todennäköisimmin hän pakeni juuri sinne, sillä siellä hän taas ryhtyi
toimimaan hirveän surullisella tavalla noin kahden ajoissa iltapäivällä.
Voisi kysyä, millainen hänen mielentilansa lienee silloin ollut ja mitä
suunnitelmia hän siellä hautoi. Epäilemättä hän oli ihan suunniltaan
raivosta Kempin kavaluuden vuoksi, ja vaikka voimmekin ymmärtää ne
vaikuttimet, jotka johtivat tähän petokseen, sopii kuitenkin kuvitella,
vieläpä jonkun verran tunteakin samaa kiukkua, joka sellaisesta
aiotusta yllätyksestä herää. Ehkä oli hänen mieleensä palannut jotakin
siitä huumaavasta hämmästyksestä, jota hän oli kokenut Oxford-kadun
varrella, sillä hän oli ilmeisesti luullut voivansa luottaa Kempin
myötävaikutukseen petomaisessa haaveessaan saattaa maailma kauhun
valtaan. Joka tapauksessa hän katosi ihmisten havaintopiiristä
puolipäivän tienoissa, eikä kukaan elävä todistaja voi kertoa, mitä
hän teki noin puolikolmeen asti. Se oli ehkä onneksi ihmisille, mutta
hänelle itselleen se oli turmiollista toimettomuuden aikaa.
Sillä välin puuhasi yhä kasvava miesjoukko, joka oli hajautunut yli
seudun. Aamulla hän oli vielä ollut pelkkää tarua, ihmisten pelätin.
Iltapäivällä, pääasiassa Kempin kuivasti lausumain tiedonantojen
nojalla, hän tuntui kaikista todelliselta vastustajalta, jota piti
haavoittaa, joka oli vangittava tai nujerrettava, ja paikkakunta alkoi
järjestäytyä käsittämättömän nopeasti. Kahden aikanakin hän olisi vielä
voinut poistua seudulta nousemalla junaan, mutta kahden jälkeen se oli
mahdotonta. Jokainen matkustajajuna pitkin suuren suunnikkaan sivuja
Southamptonin, Winchesterin, Brightonin ja Horshamin välillä kulki
ovet lukossa, ja tavaraliikenne oli melkein kokonaan keskeytetty. Ja
kolmenkymmenen kilometrin kehässä Port Burdockin ympärillä liikkui
alituisesti kivääreillä ja lyijynuppisilla sauvoilla asestettuja miehiä
kolmen tai neljän ryhmissä koirien kera, ristiin rastiin teillä ja
pelloilla.
Ratsupoliiseja oli liikkeellä pitkin kaikkia kujia. Ne pysähtyivät joka
mökin eteen ja varoittivat ihmisiä lukitsemaan talonsa ja pysymään
sisällä, jolleivät olleet asestettuja. Kaikki koulut olivat lopettaneet
työnsä kolmen aikana, ja lapset kiirehtivät kotiin pelästyneinä
ja pysytellen ryhmissä. Kempin julistus -- jonka Adye tosin oli
allekirjoittanut -- oli asetettu näkyviin melkein koko seudulla neljän
viiden ajoissa iltapäivällä. Se kuvaili lyhyesti, mutta selvästi kaikki
taistelun ehdot, selitti välttämättömäksi estää Näkymätöntä Miestä
saamasta ruokaa ja unta, vaati ehdottomasti yhtämittaista varuillaan
olemista ja kehoitti valppaasti tarkkaamaan hänen liikkumisensa
merkkejä. Niin nopeaa ja täsmällistä oli viranomaisten toiminta, niin
äkkiä herännyt ja yleinen oli usko tähän omituiseen ihmiseen, että
ennen yön tuloa oli monen sadan neliökilometrin ala ehdottomassa
piiritystilassa. Sitäpaitsi kulki illalla kauhunväristys läpi koko
vartioston, koko hermostuneen paikkakunnan, lentäen kuiskauksena suusta
suuhun. Nopeasti ja varmasti levisi yli koko seudun joka suuntaan
kertomus herra Wicksteedin murhasta.
Jos se arvelumme on oikea, että Näkymättömän Miehen pakopaikkana
oli Hintondeanin viidakko, täytyy meidän otaksua, että hän varhain
iltapäivällä riensi taas pois hautoen jotakin sellaista suunnitelmaa,
joka vaati aseen käyttämistä. Emme voi tietää, mikä hänen aikeensa
oli, mutta se seikka, että hänellä oli rautakanki kädessään, ennenkuin
hän tapasi Wicksteedin, on ainakin minusta vastaanväittämätön
todistuskappale.
Emme tietenkään voi sanoa mitään varmaa tuon kahakan yksityiskohdista.
Se tapahtui erään hiekkakuopan reunalla, vajaan parin sadan metrin
päässä loordi Burdockin huvilan portilta. Kaikki viittaa epätoivoiseen
tappeluun -- tallattu maa, herra Wicksteedin saamat monet haavat,
hänen särkynyt keppinsä; mutta mahdotonta on kuvitella, miksi
hyökkäystä olisi tehty muutoin kuin murharaivossa. Tuleepa melkein
ehdottomasti päätelleeksi hänen olleen järjiltään. Herra Wicksteed
oli neljänkymmenen viiden tai -kuuden vanha mies, loordi Burdockin
pehtori, hyvin siivo tavoiltaan ja ulkomuodoltaan. Viimeisenä kaikista
olisi hän voinut kiihoittaa niin kauheaa vastustajaa. Näkymätön Mies
näkyy käyttäneen rautakankea, kun toinen oli menossa rauhallisesti
kotiinsa päivälliselle, hyökkäsi hänen kimppuunsa, musersi hänen heikot
puolustusyrityksensä, taittoi hänen käsivartensa, kaatoi hänet ja
murskasi hänen päänsä sohjoksi.
Tietysti hänen oli täytynyt kiskaista rautakanki aidasta, ennenkuin
tapasi uhrinsa -- hänen oli täytynyt pidellä sitä valmiina kädessään.
Vain kaksi yksityisseikkaa sen lisäksi, mitä jo on esitetty, näyttää
vähän oudostuttavan. Toinen niistä on se, että hiekkakuoppa ei ollut
herra Wicksteedin suoran kotimatkan varrella, vaan melkein parin sadan
metrin päässä hänen reitiltään. Toinen on erään pikku tytön vakuutus,
että hän iltapäiväkouluun mennessään näki murhatun miehen juosta
harppaavan omituisella tavalla pellon poikki hiekkakuopalle päin. Tytön
näytettyä liikkeillä, kuinka Wicksteed oli kulkenut, saattoi päättää
hänen seuranneen jotakin edessään olevaa ja lyöneen sitä tuon tuostakin
kävelykepillään. Tyttö oli viimeinen henkilö, joka näki hänet elossa.
Wicksteed katosi hänen näkyvistään kuolemaansa kohti. Taistelun peitti
hänen silmiltään vain pieni koivuryhmä ja matala notko.
Tämä osoittaa ainakin kirjoittajan mielestä, että murhaa ei tehty
pelkästä oikusta. Voimme kuvitella joka tapauksessa Griffinin ottaneen
rautakangen aseekseen, mutta ilman harkittua tarkoitusta käyttää
sitä murhaamiseen. Sitten on Wicksteed kaiketi saapunut paikalle
ja huomannut kangen selittämättömällä tavalla liikkuvan ilmassa.
Ajattelematta ollenkaan Näkymätöntä Miestä -- sillä Port Burdock on
sieltä noin penikulman päässä -- hän lienee lähtenyt ajamaan sitä
takaa. Hyvin luultavaa on, ettei hän ollut edes kuullut puhuttavan
Näkymättömästä Miehestä. Voi siis kuvitella Näkymättömän Miehen
lähteneen rauhallisesti pois aikoen välttää ilmituloa lähiseudulla.
Wicksteed seurasi tätä selittämättömästi liikkuvaa esinettä
kiihoittuneena ja uteliaana, käyden siihen lopulta käsiksi.
Epäilemättä olisi Näkymätön Mies tavallisissa oloissa voinut helposti
jättää jälkeensä keski-ikäisen takaa-ajajansa; mutta paikka, jossa
herra Wicksteedin ruumis tavattiin, ilmaisee hänen onnettomuudekseen
pakottaneen saaliinsa polttavien nokkosten ja hiekkakuopan väliseen
nurkkaan. Niiden, jotka tuntevat Näkymättömän Miehen tavattoman
pikavihaisuuden, on helppo kuvitella kahakan loppupuoli.
Mutta se on pelkkä otaksuma. Ainoat varmat tosiseikat -- sillä
lasten kertomukset ovat usein epäluotettavia -- ovat Wicksteedin
hengettömän ruumiin ja nokkosten joukkoon heitetyn verisen rautakangen
löytäminen. Se seikka, että Griffin oli jättänyt aseensa, osoittaa
hänen mielenkuohussaan luopuneen siitä mahdollisesta suunnitelmasta,
jota varten hän oli sen ottanut. Hän oli kyllä mitä itsekkäin ja
tunteettomin mies, mutta hänen uhrinsa, ensimmäisen uhrinsa näkeminen
verisenä ja säälittävänä maassa virumassa lienee päästänyt vallalleen
jonkin kauan tukittuna olleen katumuksen lähteen, joka kaiketi tulvi
jonkun aikaa, mitä tahansa hän muuten olikin suunnitellut.
Herra Wicksteedin murhan jälkeen hän näyttää kulkeneen hiekkanummelle
päin. Huhu kertoo Fern Bottomin lähellä pellolla työskennelleiden parin
miehen kuulleen auringonlaskun aikana jotakin ääntä. Se valitti ja
nauroi, nyyhkytti ja voihki ja tuon tuostakin huudahti. Varmaankin se
on ollut perin outoa. Ääni oli siirtynyt keskeltä yli apilapellon ja
häipyi vuorille päin.
Sillä välin oli Näkymätön Mies varmasti saanut jonkin verran tietää,
kuinka nopeasti Kemp oli käyttänyt hyväkseen hänen luottamustaan. Hänen
oli täytynyt huomata, että talot oli lukittu ja teljet joka ovella;
kaiketi hän oli kuljeskellut rautatieasemien lähistöllä, hiiviskellyt
majatalojen tienoilla ja epäilemättä lukenut julistukset saaden
jonkinlaisen käsityksen itseään vastaan aloitetun sotaretken laadusta.
Illan lähestyessä ilmestyi sinne tänne pelloille kolmen neljän miehen
ryhmiä ja kuului koirien haukkumista. Näille miehille oli annettu
erikoiset ohjeet siitä, kuinka heidän tuli auttaa toinen toistaan
mahdollisen kahakan syntyessä. Mutta hän vältti heitä kaikkia. Voimme
jonkun verran ymmärtää hänen katkeruuttaan, joka mahdollisesti oli
sitäkin voimakkaampi senvuoksi, että hän oli itse antanut ne tiedot,
joita nyt häikäilemättä käytettiin häntä vastaan. Siksi päiväksi hän
ainakin menetti rohkeutensa, sillä melkein vuorokauden, lukuunottamatta
sitä aikaa, joka häneltä meni Wicksteedin ahdistamiseen, hän oli
takaa-ajettavana. Yöllä hänen oli täytynyt syödä ja nukkua, sillä
aamulla hän oli jälleen oma itsensä, toimelias, voimakas, vihainen ja
pahasisuinen, valmis ryhtymään viimeiseen suureen kamppailuunsa mailman
kanssa.