Jonkun aikaa Kemp puhui niin sekaisin, ettei osannut Adyelle selittää
nopeasti toisiaan seuranneita tapauksia. He seisoivat portaiden
siltamalla, Kemp puhellen hätäisesti, Griffinin eriskummaiset
vaatekappaleet vielä käsivarrellaan. Mutta pian alkoi Adye hieman
käsittää tilannetta.
"Hän on mieletön", sanoi Kemp, "epäinhimillinen. Hän on pelkkää
itsekkyyttä. Hän ei ajattele mitään muuta kuin omaa etuaan, omaa
turvallisuuttaan. Olen tänä aamuna kuunnellut kerrassaan töykeän
itsekästä juttua... Hän on haavoittanut ihmisiä. Hän saa toimeen
pakokauhun. Ei mikään voi pysähdyttää häntä. Nyt hän liikkuu ulkona --
raivoissaan!"
"Hänet täytyy saada kiinni", sanoi Adye. "Se on varmaa."
"Mutta kuinka?" huusi Kemp ja alkoi äkkiä esittää monenlaisia tuumia.
"Teidän täytyy aloittaa heti, panna kaikki soveliaat miehet työhön,
estää hänet pääsemästä pois tältä seudulta. Kun hän kerran pääsee
pakoon, voi hän kulkea mielensä mukaan pitkin maaseutua, tappaa ja
silpoa. Hän haaveilee hirmuhallitusta! Suorastaan hirmuhallitusta.
Teidän pitää lähettää vartijoita junille ja maanteille ja laivoille.
Sotaväen pitää auttaa. Teidän täytyy sähköttää apua. Ainoa asia,
joka voi pidättää häntä täällä, on toivo saada takaisin muutamat
muistiinpanokirjat, joita hän pitää arvokkaina. Selitän sen teille!
Teillä on poliisiasemalla eräs mies -- Marvel."
"Minä tiedän sen", sanoi Adye, "kyllä tiedän. Ne kirjat -- jaha. Mutta
kulkuri..."
"Väittää, ettei hänellä ole niitä. Mutta hän luulee kulkurilla olevan.
Ja teidän täytyy estää häntä syömästä ja nukkumasta -- yötä päivää
pitää koko seudun olla jalkeilla häntä takaa-ajamassa. Ruoka täytyy
panna telkien taakse hyvään talteen, kaikki ruoka, niin ettei hän saa
sitä muutoin kuin murtautumalla taloihin. Kaikki ovet täytyy sulkea
häneltä. Taivas lähettäköön meille kylmiä öitä ja sadetta! Koko
seudun täytyy ruveta ajamaan häntä takaa eikä saa hellittää kesken.
Kuulkaahan, Adye, hän on oikea vaara, onnettomuus -- jollei häntä saada
kiinni ja panna lukkojen taakse, on pelottavaa ajatella, mitä voi
tapahtua."
"Mitä muuta voimme tehdä?" kysyi Adye. "Minun täytyy paikalla mennä
asiaa järjestämään. Mutta miksette tulisi mukaan? Niin -- tulkaa tekin!
Pidämme jonkinlaisen sotaneuvottelun -- otamme avuksi Hoppsin -- ja
rautatievirkamiehet. Hitto vie, tässä on kiire. Mennään nyt -- kertokaa
minulle kaikki matkalla. Mitä muuta voimme tehdä? Heittäkää nuo kampsut
pois."
Samassa Adye lähti ensimmäisenä alas. He huomasivat ulko-oven olevan
auki ja poliisien seisovan ulkopuolella tuijottamassa tyhjään ilmaan.
"Hän on mennyt pois, herra", virkkoi toinen.
"Meidän täytyy heti lähteä keskusasemalle", sanoi Adye. "Toinen teistä
lähteköön hakemaan ajoneuvot tänne meitä vastaan -- nopeasti. Ja nyt,
Kemp, mitä muuta?"
"Koiria", virkkoi Kemp. "Hankkikaa koiria. Ne eivät näe häntä, mutta
vainuavat hänet. Hankkikaa koiria."
"Hyvä on", sanoi Adye. "Sitä ei yleensä tiedetä, mutta Halsteadin
vankilan viranomaiset tietävät miehen, jolla on verikoiria. Siis
koiria. Mitä muuta?"
"Muistakaa", sanoi Kemp. "että hänen ruokansa näkyy. Aterian jälkeen
näkyy hänen ruokansa, kunnes se on sulanut niin että hänen on
piileskeltävä syönnin jälkeen. Teidän pitää herkeämättä kulkea ristiin
rastiin. Joka tiheikössä, jokaisessa hiljaisessa loukossa. Ja pankaa
pois kaikki aseet -- kaikki kapineet, jotka voisivat kelvata aseiksi.
Hän ei voi kuljettaa sellaisia esineitä kauan. Ja kaikki, mitä hän voi
siepata käteensä ja käyttää lyömäesineinä, on kätkettävä näkyvistä."
"Hyvä on", sanoi Adye. "Me saamme hänet vielä kiinni!"
"Ja maanteille..." jatkoi Kemp epäröiden.
"No?" kysyi Adye.
"Lasijauhoa", sanoi Kemp. "Se on kyllä julmaa. Mutta ajatelkaa, mitä
kaikkea hän voi tehdä!"
Adye veti kiivaasti ilmaa keuhkoihinsa hampaittensa välistä. "Se ei
ole oikein miesmäistä. Enpä tiedä. Mutta minä hankin kyllä varalle
lasijauhoa. Jos hän menee liian pitkälle..."
"Se mies on muuttunut epäinhimilliseksi, uskokaa pois", sanoi Kemp.
"Olen ihan varma siitä, että hän panee toimeen hirmuhallituksen -- heti
kun hän on vapautunut tämän paon herättämästä mieltenkuohusta -- se on
yhtä varmaa kuin että minä nyt puhelen teille. Meidän ainoa toivomme
on se, että ehätämme hänen edelleen. Hän on katkaissut suhteensa omaan
kansaansa. Saakoon hän omalla verellään sen sovittaa."