"Mutta nyt", sanoi Kemp vilkaisten syrjäsilmällä ikkunaan, "mitä meidän
sitten nyt on tehtävä?"
Hän astui lähemmäksi vierastaan ehkäistäkseen sen mahdollisuuden, että
toinen voisi vilaukselta huomata ne kolme miestä, jotka lähestyivät
kukkulalle johtavaa tietä myöten -- sietämättömän hitaasti, niinkuin
Kempistä tuntui.
"Mitä te suunnittelitte rynnätessänne Port Burdockiin? Oliko teillä
mitään aikeita?"
"Aioin lähteä maasta pois. Mutta olen muuttanut mieltäni; kun sain
tavata teidät. Luulen olevan viisasta, kun ilma nyt on lämmin ja
sopii olla näkymätön, lähteä etelään. Etenkin senvuoksi, että
salaisuuteni oli tunnettu ja jokainen olisi varuillaan naamioittua
ja tiukasti umpeen kääriytynyttä miestä kohtaan. Täältähän kulkee
höyrylaivoja Ranskaan. Aioin pujahtaa johonkin laivaan ja uskaltaa
matkustaa kanaalin poikki. Sitten olisin lähtenyt junalla Espanjaan
tai muuten Algieriin. Se ei olisi vaikeaa. Siellä voisi ihminen aina
olla näkymätön ja kuitenkin elää. Ja tehdä kaikenlaista. Käytin sitä
kulkuria rahakukkarona ja matkakapineitten kantajana, kunnes saisin
selville, millä tavalla ennakolta lähettäisin kirjani ja tavarani,
jotka sitten perisin ulkomailla."
"Se on selvää."
"Mutta sitten piti tuon saastaisen vintiön koettaa varastaa minulta!
Hän _on_ kätkenyt kirjani, Kemp. Kätkenyt minun kirjani!
"Jospa voisin saada hänet käsiini!..."
"Paras suunnitelmahan olisi ensin saada kirjat häneltä takaisin."
"Mutta missä hän on? Tiedättekö te?"
"Hän on kaupungin poliisiasemalla telkien takana, omasta pyynnöstään,
koko laitoksen vahvimmassa kopissa."
"Se roisto!" huudahti Näkymätön Mies.
"Mutta se sekoittaa vähän teidän suunnitelmianne."
"Meidän on saatava nuo kirjat. Ne ovat välttämättömät elinehdoilleni."
"Aivan niin", myönsi Kemp vähän hermostuneena koettaen päästä selville,
oliko kuulunut askeleita ulkoa. "Ehdottomasti pitää päästä käsiksi
niihin kirjoihin. Mutta se ei liene vaikeaa, jollei hän tiedä, mitä ne
teille merkitsevät."
"Ei", sanoi Näkymätön Mies ja vaipui ajatuksiinsa.
Kemp koetti miettiä, millä saisi keskustelun pysymään vireillä, mutta
Näkymätön Mies ryhtyikin omasta aloitteestaan puhumaan.
"Teidän taloonne joutuminen, Kemp", virkkoi hän, "muuttaa suunnitelmani
kokonaan. Sillä te olette ymmärtäväinen mies. Kaiken uhalla mitä on
tapahtunut, tästä julkisuudesta, kirjojeni menettämisestä, kaikista
kärsimyksistäni huolimatta on vielä jäljellä suuria mahdollisuuksia,
suunnattomia mahdollisuuksia...
"Ette suinkaan ole kenellekään kertonut minun olevan täällä?" kysyi hän
äkkiä.
Kemp epäröi. "Siitähän sovittiin", vastasi hän.
"Ei ainoallekaan?" tiukkasi Griffin.
"En ainoallekaan."
"No sitten..." Näkymätön Mies nousi seisomaan ja pannen kädet puuskaan
alkoi astella edestakaisin Kempin työhuoneessa.
"Minä tein erehdyksen, Kemp, suunnattoman erehdyksen pannessani
tämän muutoksen yksin toimeen. Olen tuhlannut voimia, aikaa, hyviä
tilaisuuksia. Yksin! Ihmeellistä on, kuinka vähän ihminen voi yksinään!
Ryöstää vähän, tehdä pahaa vähän, ja siihen se loppuu.
"Minä tarvitsen, Kemp, vartijaa, auttajaa ja piilopaikkaa, sellaista
järjestelyä, jonka tukemana voin nukkua ja syödä ja levätä rauhassa ja
luottavasti. Minulla täytyy olla liittolainen. Kun saan liittolaisen,
ruokaa ja lepoa, voin toimittaa tuhansia asioita.
"Tähän asti olen kulkenut umpimähkään. Meidän on punnittava kaikkea,
mitä näkymättömyys merkitsee, kaikkea, mitä se ei merkitse. Siitä on
vähän apua räystääntippumista vastaan ja niin edespäin -- siitähän
syntyy ääni kuitenkin. Vähän se auttaa -- hyvin vähän ehkä -- jos
murtautuu taloon, ja niin edespäin. Kun minut kerran saa kiinni, on
helppo vangita minut. Mutta toiselta puolen on minua vaikea saada
kiinni. Tämä näkymättömyys on tosiaankin hyvä vain kahdessa suhteessa.
Se on hyödyllinen pakoon lähtiessä ja lähestyessä. Se on siis erittäin
hyödyllinen tappamisessa. Minä voin hiipiä ihmisen ympäri, mikä ase
hänellä sitten lieneekään kädessään, valita sopivan kohdan, iskeä
mieleni mukaan, väistellä mieleni mukaan, lähteä pakoon mieleni mukaan."
Kempin käsi kohosi hipaisemaan viiksiä. Kuuluiko alakerrasta liikettä?
"Ja meidän täytyy tappaa, Kemp."
"Meidän täytyy tappaa", toisti Kemp. "Kuuntelen teidän suunnitelmaanne,
Griffin, mutta en hyväksy sitä, muistakaa se. _Miksi_ tappaa?"
"Ei suotta tappaa, vaan oikein harkitusti surmata. Asia on näin:
he tietävät, että on olemassa Näkymätön Mies -- yhtä hyvin kuin me
tiedämme Näkymättömän Miehen olevan olemassa -- ja tämän Näkymättömän
Miehen, Kemp, pitää nyt panna toimeen oikea hirmuhallitus. Niin,
epäilemättä se on kauhistuttavaa, mutta sitä tarkoitan. Hirmuhallitus.
Täytyy ottaa jokin kaupunki esimerkiksi teidän Burdockinne, saattaa
se kauhun valtaan ja hallita sitä. Täytyy jaella käskyjä. Sellaista
saattaa tehdä tuhansin tavoin -- ihan riittäviä olisivat ovien alitse
työnnetyt paperilaput. Ja kaikki, jotka eivät tottele määräyksiä,
tapetaan. Samoin kaikki ne, jotka puolustavat vastahakoisia."
"Ohoh", sanoi Kemp, kuuntelematta enää Griffiniä, sillä muuan ääni
ilmaisi hänen ulko-oveaan avattavan ja suljettavan.
"Minusta näyttää, Griffin" virkkoi hän salatakseen tarkkaavaisuutensa
puutteen, "että teidän liittolaisenne olisi vaikeassa asemassa".
"Ei kukaan saisi tietää, että hän olisi liittolainen", sanoi Näkymätön
Mies innokkaasti. Ja sitten äkkiä: "Hst! Mitä siellä alakerrassa on?"
"Ei mitään", vastasi Kemp, ja alkoi äkkiä puhua kovaa ja pontevasti.
"Minä en suostu siihen, Griffin", sanoi hän. "Ymmärtäkää minut oikein,
minä en sitä hyväksy. Miksi haaveilla kamppailua kokonaista kansaa
vastaan? Kuinka voitte toivoa siten saavuttavanne onnea? Älkää olko
yksinäinen susi. Julkaiskaa tutkimuksenne -- ottakaa koko maailma
-- ottakaa ainakin yksi kansakunta uskotuksenne. Ajatelkaahan, mitä
voisitte tehdä miljoonan apulaisen tukemana..."
Näkymätön Mies keskeytti hänet -- käsi ojennettuna. "Portaista kuului
askeleita", sanoi hän.
"Mitä tyhjää", virkkoi Kemp.
"Antakaahan minun katsoa", pyysi Näkymätön Mies ja kulki käsi
ojennettuna ovelle.
Sitten tapahtumat seurasivat toisiaan hyvin nopeasti. Kemp epäröi
hetkisen ja sitten liikahti häntä pidättääkseen. Näkymätön Mies
hätkähti ja seisahtui. "Petturi!" huusi Ääni, ja äkkiä aamupuku aukeni,
ja istuutuen tuolille alkoi näkymätön riisuutua. Kemp harppasi kolme
nopeaa askelta ovelle, ja heti hypähti Näkymätön Mies -- jonka sääret
olivat kadonneet -- seisomaan ja kiljaisi. Kemp paiskasi oven auki.
Kun se avautui, kuului alakerrasta kiireisiä askelia ja ääniä.
Nopealla liikkeellä Kemp työnsi Näkymättömän Miehen takaisin, hypähti
syrjään ja läimäytti oven kiinni. Avain oli ulkopuolella valmiina.
Seuraavalla hetkellä olisi Griffin ollut yksinään vankina näkötornin
työhuoneessa -- jollei erästä pikku seikkaa olisi sattunut. Avain oli
sinä aamuna työnnetty läpeen kiireesti. Kun Kemp paukautti oven kiinni,
putosi avain kolahtaen matolle.
Kempin kasvot kalpenivat. Hän koetti tarttua ovenripaan molemmin käsin.
Hetkisen hän seisoi sitä kiskomassa. Sitten ovi raottui kuusi tuumaa.
Mutta hän sai sen taas kiinni. Seuraavalla kerralla se temmattiin
jalan leveydeltä auki, ja aamupuku tunkeutui oviaukkoon. Näkymättömät
sormet tarttuivat hänen kurkkuunsa, ja hän hellitti otteensa rivasta
puolustaakseen itseään. Hänet työnnettiin takaisin, heitettiin kumoon
ja sysättiin voimakkaasti portaiden nurkkaukseen. Tyhjä aamupuku
viskattiin hänen päälleen.
Portaiden puolivälissä oli eversti Adye, Kempin lähettämän kirjeen
saaja, Burdockin poliisipäällikkö. Hän katseli hämmästyneenä
Kempin äkillistä ilmestymistä, jota seurasi tyhjän vaatekappaleen
omituinen lentäminen ilmassa. Hän näki Kempin paiskautuvan maahan ja
ponnistelevan päästäkseen jaloilleen, sitten hoipertelevan, syöksyvän
eteenpäin ja kaatuvan taas lattialle kuin nujerretun härän.
Senjälkeen hän itse sai rajun iskun. Tyhjästä! Suunnaton paino, kuten
tuntui, karkasi hänen kimppuunsa, ja hän vieri suinpäin alas portaita;
jokin kiristi häntä kurkusta, ja polvi työntyi hänen kuvettaan vasten.
Näkymätön jalka polki häntä selkään, aavemainen sipsutus kuului menevän
portaita alaspäin, ja hän kuuli kahden poliisin käytävässä huutavan ja
juoksevan ja talon ulko-oven kovasti paukahtavan.
Hän kierähti ympäri ja nousi istumaan ja tuijottamaan. Hän näki Kempin
hoipertelevan alas portaita pölyisenä ja vaatteet epäjärjestyksessä,
toinen puoli kasvoja valkeina iskuista, huuli vertavuotavana ja
käsivarrella vaalea aamupuku ynnä muutamia muita vaatekappaleita.
"Voi taivas!" huusi Kemp. "Nyt alkaa kova leikki! Hän on poissa!"