Niin uupunut ja haavoittunut kuin Näkymätön Mies olikin, ei hän
ottanut uskoakseen Kempin sanaa, ettei hänen vapauttaan loukattaisi.
Hän tutki makuuhuoneen molemmat ikkunat, veti ylös kaihtimet ja
avasi ikkunanpuoliskot päästäkseen varmuuteen Kempin väitteestä,
että niiden kautta sopi karata. Yö oli hyvin rauhallinen ja tyyni ja
uusikuu laskeutui paraikaa nummen yli. Sitten hän tutki makuuhuoneen
ja molempien vaatekammioiden ovien avaimet saadakseen selville, että
niilläkin voi varmentaa vapauttaan. Lopulta hän ilmaisi tyytyvänsä. Hän
seisoi takan edessä matolla, ja Kemp kuuli haukotuksen.
"Olen pahoillani", virkkoi Näkymätön Mies, "etten voi kertoa teille
tänä iltana kaikkea, mitä olen tehnyt. Mutta olen lopen uupunut.
Se on epäilemättä eriskummaista. Se on hirveää! Mutta uskokaa
minua, Kemp, että tämänaamuisista todisteluistanne huolimatta se
on aivan mahdollista. Olen tehnyt keksinnön. Aioin säilyttää sen
omana tietonani. En voi. Minulla täytyy olla toveri. Ja te... Me
voimme suorittaa sellaisia asioita... Mutta jääköön huomiseksi. Nyt,
Kemp, minusta tuntuu kuin minun täytyisi nukkua tai muuten näännyn
kuoliaaksi."
Kemp seisoi keskellä huonetta tuijottaen päättömään pukuun.
"Luultavasti minun nyt on jätettävä teidät", sanoi hän. "Se on --
uskomatonta. Jos sattuisi kolme tällaista asiaa, jotka mullistaisivat
kaikki tähänastiset käsitykseni, niin tulisin hulluksi. Mutta se on
todellista! Voinko tehdä mitään muuta hyväksenne?"
"Ainoastaan sanoa minulle hyvää yötä", vastasi Griffin.
"Hyvää yötä", sanoi Kemp ja pudisti näkymätöntä kättä. Hän käveli
sivuttain ovelle.
Äkkiä lähti aamunuttu kävelemään suoraan häntä kohti. "Ymmärtäkää mitä
tarkoitan", sanoi puku. "Ei mitään yrityksiä houkutella minua ansaan
tai ottaa kiinni! Tai..."
Kempin kasvot muuttuivat hiukan. "Muistaakseni annoin jo lupaukseni",
vastasi hän.
Kemp sulki oven hiljaa takanaan, ja avain kiertyi heti hänen
lähdettyään. Seisoessaan siinä avuttoman hämmästyksen ilme kasvoillaan
hän kuuli nopeiden askelien rientävän vaatekammion ovelle, ja sekin
lukittiin. Kemp löi kädellä otsaansa. "Näenkö unta? Onko maailma tullut
hulluksi, vai olenko minä?"
Hän naurahti ja laski kätensä lukitulle ovelle. "Nyt on ilmeinen
mielettömyys ajanut minut ulos omasta makuuhuoneestani!" mutisi hän.
Hän meni portaiden päähän, kääntyi ja tuijotti lukittuihin oviin. "Se
on totta", sanoi hän. Hän koetteli sormillaan niskaansa, jossa oli
pieni ruhjevamma. "Eittämättömän totta!
"Mutta..."
Hän pudisti toivottomasti päätään, kääntyi ja lähti alakertaan.
Sytytettyään ruokasalin lampun hän otti esille sikaarin ja alkoi
kävellä huoneessa huudahdellen. Silloin tällöin hän väitteli itsensä
kanssa.
"Näkymätön!" virkkoi hän.
"Onko olemassa näkymätöntä eläintä?... Meressä kyllä. Tuhansia --
miljoonia. Kaikki toukat, kaikki pikku nuppielävät ja sauvakkaiset,
kaikki mikroskooppiset olennot, maneettikalat! Meressä on enemmän
näkymättömiä kuin näkyväisiä olentoja! Enpä ole milloinkaan sitä
ajatellut... Ja lammikoissakin! Kaikki pienet lammikon asukkaat --
värittömän, läpikuultavan liman pisteet!... Mutta ilmassa! Ei!"
"Se on mahdotonta."
"Mutta sittenkin -- miksi ei?"
"Jos ihminen olisi lasia, näkyisi hän sittenkin!"
Hän alkoi miettiä syvemmin. Kolme sikaaria oli hajaantunut valkeaksi
tuhaksi matolle, ennenkuin hän jälleen alkoi mutista. Silloin häneltä
pääsi vain huudahdus. Hän kääntyi sivuttain, lähti ulos ruokasalista,
meni pieneen vastaanottohuoneeseensa ja sytytti siellä kaasun. Se oli
pieni huone, sillä tohtori Kemp ei pitänyt elinkeinona käytännöllistä
lääkärintointa. Siellä olivat päivän sanomalehdet. Saman aamun lehti
oli huolimattomasti avattuna heitetty syrjään.
Hän otti sen käteensä, käänsi sen ja luki kirjoituksen, jonka nimenä
oli "Omituinen juttu Ipingistä". Se oli sama, jonka merimies oli Port
Stowessa työläästi tavaillut Marvelille. Kemp luki sen kiireesti.
"Kääriytynyt vaatteisiin", sanoi Kemp. "Valepuvussa! Salaten sen! 'Ei
kukaan näytä huomanneen hänen onnettomuuttaan'. Mitä hittoa hän oikein
puuhaa?"
Hän pudotti lehden, ja hänen silmänsä hakivat eri tahoilta. "Ahaa",
sanoi hän ja otti käteensä _St. James's Gazetten_, joka oli taivutettu
kokoon, kuten oli tuotukin. "Nyt pääsemme totuuden perille", sanoi
hän ja avasi lehden. Parin palstan levyinen kirjoitus sattui hänen
silmiinsä. "Kokonainen kylä Sussexissa menettää järkensä" oli sen
otsake.
"Laupias taivas!" sanoi Kemp lukien kiihkeästi uskomatonta kertomusta
Ipingissä edellisenä iltapuolena sattuneista tapauksista, jotka jo on
kuvattu. Aamupainoksen selostus julkaistiin toisella sivulla uudestaan.
Hän luki sen toistamiseen. "Juoksi katuja pitkin lyöden oikealle ja
vasemmalle, Jaffers tainnoksissa. Herra Huxter kovissa tuskissa --
vieläkin kykenemätön kuvailemaan näkemäänsä. Kiusallinen nöyryytys
kappalaiselle. Nainen sairaana kauhusta. Ikkunoita säpäleinä.
Tämä merkillinen juttu luultavasti perätön. Liian hyvä jäädäkseen
julkaisematta -- pilajuttuna."
Hän pudotti lehden ja tuijotti tyhmistyneenä eteensä. "Luultavasti
perätön!"
Hän otti lehden taas käteensä ja luki uudelleen koko jutun.
"Mutta milloin se maankiertäjä siihen sekaantuu? Miksi hemmetissä hän
ajoi takaa maankiertäjää?"
Hän istahti äkkiä sairassohvalle.
"Hän ei ole ainoastaan näkymätön", virkkoi hän, "vaan hän on hullu!
Murhanhaluinen!..."
Kun päivänkoitto alkoi sekoittaa kalpeuttaan ruokasalin lampunvaloon
ja sikaarinsavuun, asteli Kemp vieläkin edestakaisin koettaen käsittää
uskomatonta.
Hän oli kerrassaan liian kiihtynyt nukkuakseen. Hänen palvelijansa,
jotka tulivat unisina alakertaan, huomasivat hänet ja olivat
taipuvaisia päättelemään, että liiallinen työnteko oli aiheuttanut
hänelle tämän vaivan. Hän antoi heille kummallisia, mutta täysin selviä
määräyksiä tuoda aamiaista kahdelle hengelle näkötornin työhuoneeseen
ja sitten pysyä pohjakerroksessa. Senjälkeen hän yhä käveli
ruokasalissa, kunnes tuli aamun sanomalehti. Siinä oli paljon sanoja,
mutta perin vähän asiaa, paitsi edellisen illan uutisten vahvistamista.
Lisäksi oli hyvin huono selostus Burdockissa sattuneista merkillisistä
tapauksista. Siitä Kemp sai pääpiirteittäin tietää, mitä oli tapahtunut
"Hauskoissa Kriketin pelaajissa", ja näki Marvelin nimen. "Hän pakotti
minut seuraansa vuorokaudeksi", todisti Marvel. Ipingin juttuun oli
tullut joitakin vähäpätöisiä lisäseikkoja, joista huomattavin oli kylän
sähkölennätinlankojen katkaiseminen. Mutta mikään ei luonut valoa
siihen yhteyteen, joka Näkymättömällä Miehellä oli maankiertäjän kanssa
-- sillä Marvel ei ollut antanut mitään selitystä niistä kolmesta
kirjasta ja rahoista, jotka hänellä oli hallussaan. Epäuskoinen sävy
oli kadonnut, ja joukko uutistenhankkijoita ja tiedustelijoita oli jo
täydessä touhussa muokkaamassa tätä asiaa.
Kemp luki joka hivenen selostuksesta ja lähetti sisäkkönsä hankkimaan
kaikki mahdolliset aamulehdet. Nekin hän ahmi.
"Hän on näkymätön", virkkoi hän. "Ja näyttääpä kuin hänessä olisi
hulluudeksi kehittyvä raivopäisyys. Mitä kaikkea hän voikaan tehdä! Ja
nyt hän on tuolla yläkerrassa vapaana kuin ilma. Mitä ihmettä minun
pitäisi tehdä?"
"Olisikohan esimerkiksi kunniasanan rikkomista, jos... Ei."
Hän astui pienen siistimättömän nurkkapöydän luo ja alkoi kirjoittaa
kirjettä. Puolivalmiina hän repi sen ja kirjoitti uuden. Hän luki sen
läpi ja tarkasteli sitä. Sitten hän otti kirjekuoren ja piirsi siihen
osoitteeksi "Eversti Adye, Port Burdock".
Näkymätön Mies heräsi juuri silloin. Hän oli pahalla tuulella, ja Kemp,
joka varoi kaikkia ääniä, kuuli hänen tassuttavien jalkojensa astuvan
kiireesti yläpuolellaan olevan sänkykamarin poikki. Sitten viskattiin
tuoli kumoon, ja pesutelineen juomalasi paiskattiin rikki. Kemp riensi
yläkertaan ja koputti kiihkeästi.