Tässä kohdassa on kertomus taas katkaistava erään hyvin kiusallisen
asian vuoksi, joka pian selviää. Sillä välin kun tapaukset kehittyivät
tälle kannalle vierashuoneessa ja Huxter katseli, kuinka Marvel poltti
piippuaan porttiin nojautuen, puhelivat Hall ja Teddy Henfrey tuskin
kymmenen metrin päässä synkän hämmennyksen vallassa Ipingin ainoasta
keskusteluaiheesta.
Äkkiä kuului voimakas jysähdys vierashuoneen ovea vasten, sitten kimeä
huuto, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa.
"_Hal-loo_!" sanoi Teddy Henfrey.
"_Hal-oo_!" kuului ravintolahuoneesta.
Hall käsitti asiat hitaasti, mutta varmasti. "Nyt ei ole kaikki
oikein", sanoi hän ja kiersi ravintolapöydän takaa vierashuoneen ovelle.
Hän ja Teddy lähestyivät ovea yhdessä jännittynein kasvoin. Heidän
silmänsä vilkuilivat. "Jokin on vinossa", virkkoi Hall, ja Henfrey
nyökkäsi myöntävästi. Heidän nenäänsä tuntui vastenmielisiä kemiallisia
hajuja. Kuului nopeaa keskustelua hiljaisella äänellä.
"Onko siellä kaikki kunnossa?" kysyi Hall koputtaen.
Kuiskaava keskustelu lakkasi paikalla. Vähän aikaa oli hiljaista.
Sitten alkoi taas kuulua puhelua sähisevänä kuiskauksena, senjälkeen
kimeä kiljahdus: "Ei, ei -- älkää!" Kuului äkillinen liikahdus, tuolin
kaatuminen ja lyhyt kamppailu. Taas hiljaista.
"Mitä pirua!" huudahti Henfrey matalalla äänellä.
"Onko siellä kaikki hyvin?" kysyi Hall jälleen kimeästi.
Kappalaisen ääni vastasi omituisen värisevällä äänellä: "A-aivan hyvin.
Älkäähän keskeyttäkö."
"Kummallista!" sanoi Henfrey.
"Kummallista!" sanoi Hall.
"Sanoi: älkää keskeyttäkö", sanoi Henfrey.
"Kuulin sen", sanoi Hall.
"Ja tuhahti nenäänsä", lisäsi Henfrey.
He jäivät kuuntelemaan. Keskustelu oli nopeata ja matalaäänistä, "En
_voi_", sanoi Bunting korottaen ääntään. "Sanon teille, herra, etten
_tahdo_."
"Mitä se oli?" kysyi Henfrey.
"Hän sanoo, ettei hän tahdo", virkkoi Hall. "Eihän hän meille puhunut,
vai mitä?"
"Häpeällistä!" sanoi Bunting sisäpuolella.
"Häpeällistä", sanoi Henfrey. "Minä kuulin sen -- selvästi. Kuka nyt
puhuu?"
"Herra Cuss luullakseni", sanoi Hall. "Voitteko kuulla mitään?"
Hiljaisuus. Sisältä kuuluivat äänet epäselvinä ja hätäisinä.
"Kuulostaa siitä kuin heiteltäisiin pöytäliinaa", huomautti Hall.
Rouva Hall ilmestyi tarjoilupöydän taakse. Hall teki eleitä, joiden
tarkoituksena oli kehoittaa häntä vaikenemaan ja tulemaan lähemmäksi.
Se kiihoitti rouva Hallin naisellista vastustushalua.
"Mitä sinä siellä kuuntelet, Hall?" kysyi hän. "Eikö sinulla ole
parempaa tehtävää näin kiireisenä päivänä?"
Hall koetti selittää asiaa kasvojen väänteillä ja mykillä eleillä,
mutta rouva Hall oli itsepintainen. Hän korotti ääntään. Silloin
Hall ja Henfrey hiipivät noloina varpaisillaan tarjoilupöydän luo ja
viittoilivat, saadakseen hänet ymmärtämään.
Ensiksi rouva Hall ei tahtonut kallistaa korvaansakaan heidän
puheilleen. Sitten hän käski Hallin vaieta Henfreyn kertoessa koko
jutun. Hän melkein uskoi, että kaikki oli vain hölynpölyä -- ehkä he
vain paraikaa siirtelivät huonekaluja.
"Kuulin hänen sanovan 'häpeällistä'. _Sen_ kuulin", väitti Hall.
"_Minä_ sen kuulin, rouva Hall", sanoi Henfrey.
"Yhdentekevää", aloitti rouva Hall.
"Hsh!" sanoi Teddy Henfrey. "Eikö ikkuna kolahtanut?"
"Mikä ikkuna?" kysyi rouva Hall.
"Vierashuoneen", vastasi Henfrey.
Jokainen kuunteli jännittyneenä. Rouva Hallin silmät, jotka tuijottivat
suoraan eteenpäin, näkivät, oikeastaan näkemättään, majatalon tutun
pitkulaisen oviaukon, valkean ja vilkasliikkeisen ja Huxterin myymälän
etusivun välkkyvän kesäkuun auringonpaisteessa. Äkkiä Huxterin ovi
aukeni, ja Huxter ilmestyi ulos silmät kiihtyneinä tuijottaen ja
huitoen käsivarsillaan.
"Hoi!" huusi Huxter. "Ottakaa varas kiinni!" Ja hän juoksi viistoon
soikion poikki porttia kohti ja katosi.
Samassa kuului vierashuoneesta hälinää ja ikkunoiden sulkemista.
Hall, Henfrey ja kaikki ravintolassa olleet hyökkäsivät paikalla
sikin sokin kadulle. He näkivät jonkun pyyhältävän nurkan ympäri
nummelle vievälle tielle päin ja herra Huxterin suorittavan ilmassa
monimutkaisen loikkauksen, joka päättyi siihen, että hän suistui
kasvoilleen. Pitkin raittia seisoskeli ihmisiä hämmästyneinä tai
ryntäsi heitä kohti.
Huxter oli pyörtynyt. Henfrey pysähtyi sen huomatessaan, mutta Hall
ja molemmat ravintolasta lähteneet työmiehet syöksähtivät oikopäätä
nurkalle, huutaen sekavia sanoja, ja näkivät Marvelin katoavan kirkon
nurkan taakse. Nähtävästi he olivat tulleet siihen mahdottomaan
johtopäätökseen, että siinä oli Näkymätön Mies, joka oli äkkiä tullut
näkyväksi, ja lähtivät paikalla ajamaan häntä takaa pitkin tietä. Mutta
tuskin Hall oli juossut muuta kuin kymmenkunnan metriä, ennenkuin
häneltä pääsi kova hämmästyksen huuto, ja hän lensi päistikkaa
syrjään, tarttuen toiseen työmieheen ja kaataen hänetkin kerallaan.
Hänen kimppuunsa oli hyökätty ihan samoin kuin miestä ahdistetaan
jalkapallopelissä. Toinen työmies tuli kaaressa paikalle, jäi
tuijottamaan ja käsittäessään Hallin kaatuneen omasta syystään kääntyi
jatkamaan takaa-ajoa, mutta kompastui nurin samoin kuin Huxterkin. Kun
ensimmäinen työmies kompuroi seisomaan, viskasi hänet syrjään isku,
joka olisi voinut kaataa häränkin.
Hänen suistuessaan maahan tulivat kylän nurmikolta lähteneet
juoksijat nurkan ympäri. Ensimmäisenä ilmestyi kookospähkinäkatoksen
omistaja, rehevä, siniseen villanuttuun puettu mies. Hän hämmästyi
huomatessaan tien olevan tyhjän, lukuunottamatta kolmea miestä, jotka
olivat kömpelösti kellellään maassa. Silloin tapahtui jotakin hänen
takimmaiselle jalalleen, hän kaatui suin päin ja kieri tien sivuun
juuri paraiksi takertuakseen yhtiötoverinsa jalkaan, niin että tämä
kaatui hänen kerallaan. Sitten nämä molemmat saivat osakseen monta
potkua hätäisiltä ihmisiltä, jotka tulivat perästä ja kiroillen
kaatuivat heidän päälleen.
Kun Hall ja Henfrey ja työmiehet juoksivat ulos talosta, jäi rouva Hall
monivuotisen kokemuksensa opettamana ravintolahuoneeseen kassalaatikon
viereen. Äkkiä aukeni vierashuoneen ovi, ja sieltä ilmestyi Cuss.
Katsahtamattakaan rouva Halliin hän syöksyi heti alas portaita nurkalle
päin. "Ottakaa hänet kiinni!" huusi hän, "älkää antako hänen heittää
tuota kääröä! Voitte nähdä hänet niin kauan kuin hänellä on tuo käärö."
Hän ei tiennyt mitään Marvelin olemassaolosta, sillä Näkymätön Mies oli
ojentanut kirjat ja vaatemytyn ikkunasta pihalle. Cussin kasvot olivat
vihaiset ja päättäväiset, mutta hänen pukunsa oli puutteellinen --
vain jonkinlainen irtonainen valkea viitta, joka olisi voinut kelvata
malliksi ainoastaan Kreikassa. "Ottakaa hänet kiinni!" karjui hän. "Hän
on vienyt housuni! -- ja kaikki kappalaisen vaatteet!"
"Pidättäkää hänet heti paikalla!" huusi hän Henfreylle sivuuttaessaan
maassa makaavan Huxterin ja kiersi nurkan ympäri liittyen meluavaan
väkijoukkoon, mutta luiskahti samalla kumoon rumaan asentoon. Joku
lensi täyttä vauhtia eteenpäin ja survaisi raskaasti hänen sormelleen.
Hän kiljaisi, koetti päästä pystyyn, mutta kompastui jälleen, jääden
maahan nelin kontin. Silloin hän huomasi olevansa rähisevässä
väkijoukossa eikä enää varasta tavoittamassa. Kaikki riensivät takaisin
kylään päin. Hän nousi taas, mutta sai ankaran iskun korvansa taakse.
Hän hoippui ja lähti juoksemaan "Vaunuihin ja Hevosiin" takaisin,
hypähtäen yksin jääneen Huxterin yli, joka oli hänen tiellään ja oli
noussut istumaan.
Ollessaan puolivälissä majatalon portaita hän kuuli takanaan äkkiä
raivokkaan huudon, joka erottautui selvästi yleisestä äänten
sekamelskasta, ja samalla läjähti isku jonkun kasvoja vasten. Hän tunsi
tuon äänen Näkymättömän Miehen ääneksi, ja huudossa tuntui tuskallisen
iskun aiheuttama äkillinen raivo.
Seuraavalla hetkellä oli Cuss taas vierashuoneessa.
"Hän tuli takaisin, Bunting!" sanoi hän hyökäten sisään. "Pelastakaa
itsenne!"
Bunting seisoi ikkunan luona koettaen verhota itseään takkamatolla ja
_West Surrey Gazettella_.
"Kuka tulee?" kysyi hän niin pelästyneenä, että hänen pukunsa tuskin
pysyi koossa.
"Näkymätön Mies!" huusi Cuss ja syöksyi ikkunan luo. "Meidän olisi
parasta puikkia täältä. Hän tappelee ihan hurjasti! Kuin hullu!"
Samassa hän oli pihalla.
"Laupias taivas!" huudahti Bunting epäröiden kahden hirveän vaihtoehdon
välillä. Hän kuuli pelottavaa tappelua majatalon käytävästä, ja hänen
päätöksensä oli valmis. Hän kapusi ulos ikkunasta, korjasi kiireesti
pukuaan ja pakeni kylään niin nopeasti kuin hänen pienet paksut
säärensä suinkin kannattivat.
Siitä hetkestä alkaen, jolloin Näkymätön Mies kiljaisi raivosta ja
Bunting suoritti merkillisen pakonsa kylään, kävi mahdottomaksi
järjestyksessä kuvata tapausten kulkua Ipingissä. Mahdollisesti oli
Näkymättömän Miehen alkuperäinen tarkoitus vain auttaa Marvelin
pakoa vaatteita ja kirjoja viemässä. Mutta hänen luontonsa, joka ei
milloinkaan oikein asettunut, näyttää perinpohjin kiihtyneen jonkin
sattumalta saadun iskun vaikutuksesta, ja niinpä hän rupesikin iskemään
ja paiskelemaan pelkästä lyömisen halusta.
Kuvailkaa mielessänne kyläraitti, joka on täynnä juoksevia olentoja,
ovien läjähtelyä ja piilopaikkoihin rimpuilemista. Kuvitelkaa metelin
äkkiä törmäävän yhteen vanhan Fletcherin kahden tuolin varaan asetetun
horjuvan laudan kanssa -- saaden aikaan kamalan mullistuksen.
Ajatelkaa, kuinka kamalasti muuan pari yllätettiin kiikussa. Ja sitten
on koko melskeinen rynnäkkö päättynyt, ja Ipingin katu koristuksineen
ja lippuineen on yhtä raivoavaa näkymätöntä lukuunottamatta autio
ihmisistä ja täynnä huiskin haiskin heitettyjä kookospähkinöitä,
kaatuneita kangasseiniä ja hajalle lentäneitä makeismyymälän tavaroita.
Joka taholta kuuluu sulkeutuvien luukkujen ja kiinni työnnettävien
salpojen kalinaa, ja ainoa merkki ihmisolennoista on jonkin
ikkunaruudun kulmauksessa kohotettujen kulmakarvain alta mahdollisesti
vilahtava silmä.
Näkymätön Mies huvitteli jonkin aikaan särkemällä kaikki ikkunat
"Vaunujen ja Hevosten" majatalossa. Sitten hän heitti katulampun rouva
Grogramin vierashuoneen ikkunasta sisään, ja varmaan juuri hän katkaisi
sähkölennätinlangan Adderdeaniin Higginsin mökin takana Adderdeanin
tien varrella. Senjälkeen hän kokonaan katosi ihmisten näköpiiristä,
niinkuin vain hänen erikoiset ominaisuutensa sallivat, niin ettei häntä
sen koommin koskaan nähty, kuultu tai tunnettu Ipingissä. Hän hävisi
täydellisesti.
Mutta kesti ainakin pari tuntia, ennenkuin kukaan ihmisolento taas
uskalsi lähteä ulos autiolle Ipingin raitille.