Ymmärtääkseen selvästi, mitä majatalossa oli tapahtunut, on välttämättä
palattava siihen hetkeen, jolloin Thomas Marvel ensiksi tuli Huxterin
ikkunan näkyviin.
Juuri sillä hetkellä olivat herra Cuss ja herra Bunting
vierashuoneessa. He pohtivat vakavasti sen aamun omituisia tapauksin
ja ottivat Hallin luvalla perinpohjin tarkastaakseen Näkymättömän
Miehen tavaroita. Jaffers oli osittain toipunut kaatumisestaan ja
lähtenyt kotiinsa myötätuntoisten ystävien hoitoon. Rouva Hall oli
korjannut pois vieraan hajalleen jääneet vaatteet ja siistinyt
huoneen. Ikkunan edessä olevalta pöydältä, jonka luona vieraan oli
ollut tapana työskennellä, Cuss oli melkein heti löytänyt kolme suurta
käsinkirjoitettua kirjaa, joiden nimenä oli "Päiväkirja".
"Päiväkirja!" sanoi Cuss laskien nämä kolme kirjaa pöydälle. "Nyt me
ainakin saamme tietää jotakin." Kappalainen seisoi nojaten käsillään
pöytään.
"Päiväkirja", toisti Cuss istuutuen, pannen kaksi kirjaa kolmannen
tueksi ja avaten sen. "Hm, ei ollenkaan nimeä ensimmäisellä lehdellä.
Sepä nyt kiusa!... Numeroita. Ja laskuja."
Kappalainen tuli lähemmäksi ja alkoi katsella hänen olkapäänsä yli.
Cuss selaili lehtiä, käyden äkkiä pettyneen näköiseksi. "Mitä --
hyväinen aika! Yksinomaan numeroita, Bunting."
"Eikö ollenkaan kaavoja?" kysyi Bunting. "Eikö mitään kuvioita, jotka
loisivat valoa..."
"Katsokaa itse", sanoi Cuss. "Siinä on jotakin matemaattista, ja sitten
venäjää tai muuta sentapaista kieltä (kirjaimista päättäen), onpa siinä
kreikkaakin. Mutta kreikkaahan luullakseni _te_..."
"Tietysti", sanoi Bunting, ottaen lasisilmät nenältään ja pyyhkien
niitä, samalla tuntien olevansa kiusallisessa pulassa, sillä
kreikankielen taidosta hänellä ei enää ollut jäljellä mainitsemisen
arvoista. -- "Niin, kreikka tietystikin voi antaa jonkin vihjauksen."
"Minä haen teille jonkun sellaisen paikan."
"Haluaisin ensin silmäillä noita niteitä", virkkoi Bunting yhä pyyhkien
silmälaseja. "Ensiksi yleinen vaikutelma, Cuss, ja sitten voimme hakea
vihjauksia."
Hän yskähti, pani silmälasit nenälleen, sovitteli niitä huolellisesti,
yskähti taas ja toivoi tapahtuvan jotakin, mikä tekisi lopun tästä,
kuten näytti, ehdottoman varmasti tulevasta nolauksesta. Sitten hän
otti vitkastellen vastaan Cussin ojentaman niteen, ja samalla tapahtui
jotakin.
Ovi avautui äkkiä.
Molemmat miehet säpsähtivät kovasti, katsahtivat ympärilleen ja
tunsivat mielenhuojennusta nähdessään kirjavan punertavat kasvot
pörröisen silkkihatun alla. "Kapakka?" kysyivät nuo kasvot ja jäivät
tuijottamaan.
"Ei", vastasivat molemmat herrat yhtaikaa.
"Toisella puolella, hyvä mies", sanoi Bunting. "Olkaapa hyvä ja
sulkekaa ovi", lisäsi Cuss ärtyisästi.
"Hyvä on", sanoi kutsumaton vieras, kuten tuntui, matalalla äänellä,
joka omituisesti erosi ensimmäisen kysymyksen käheydestä. "Oikeassa
olette", sanoi tungettelija äskeisellä äänellään. "Pysykää ulohtaalla!"
ja hän katosi sulkien oven.
"Merimies, luullakseni", sanoi Bunting. "Ne ovat hauskoja poikia.
Pysykää ulohtaalla, tosiaankin. Merimiesten puhetapaa. Hän tahtoi
luullakseni sillä viitata omaan aikomukseensa."
"Niin otaksun minäkin", virkkoi Cuss. "Minun hermoni ovat tänään ihan
epäkunnossa. Oikein säpsähdin äsken, kun ovi noin aukeni."
Bunting hymyili, ikäänkuin hän ei olisi säpsähtänyt. "Ja nyt", lisäsi
hän huoahtaen, "nämä kirjat".
"Malttakaas hetkinen", sanoi Cuss ja kävi lukitsemassa oven. "Nyt
olemme luullakseni turvassa tungettelijoilta."
Silloin joku tuhahti nenäänsä.
"Yksi asia ainakin on varma", sanoi Bunting vetäen tuolin Cussin
viereen. "Näiden muutamien viime päivien kuluessa on Ipingissä
tosiaankin tapahtunut hyvin kummallisia asioita -- hyvin kummallisia.
En tietysti voi uskoa mielettömään juttuun näkymättömästä..."
"Se on uskomatonta", virkkoi Cuss, "uskomatonta. Mutta tosiasiana
pysyy, että minä näin -- minä tosiaankin näin suoraan hänen hihaansa..."
"Mutta näittekö -- oletteko varma...? Jos siinä oli esimerkiksi peili
tai jokin semmoinen. Harhanäkyjä saa niin helposti aikaan. Lienettekö
koskaan nähnyt oikein todella hyvää taikatemppujen tekijää..."
"En tahdo enää väitellä", sanoi Cuss. "Onhan sitä asiaa jo pöyhitty
joka puolelta, Bunting. Käykäämme siis nyt käsiksi näihin kirjoihin...
Kas, tässä on sellaista, mitä otaksun kreikankieleksi! Kreikkalaisia
kirjaimia ihan varmasti."
Hän osoitti sivun keskikohdalle. Bunting punastui hiukan ja lähensi
kasvojaan kirjaan silmälasien, ilmeisesti, tehdessä kiusaa. Pikku
miehen kreikantaito oli peräti heikko, ja hän uskoi lujasti, että
jokainen maallikko luuli hänen osaavan lukea kreikkalaisia ja
heprealaisia alkuteoksia. Ja nyt... Tunnustaisiko hän? Lukisiko hän
jotakin itsekeksimäänsä?
Äkkiä hän tunsi omituisen kosketuksen niskassaan. Hän koetti liikuttaa
päätään, mutta töksähti liikkumattomaan vastukseen.
Kosketus oli merkillistä puristusta -- aivan kuin raskaan, lujan käden
ote, joka työnsi hänen leukaansa vastustamattomasti pöytään kiinni.
"_Älkää liikkuko, pikku miehet"_, kuiskasi ääni, "_tai minä murskaan
teidän kummankin pääkallonne_!"
Hän vilkaisi Cussin kasvoihin, jotka olivat hänen omiensa vieressä, ja
näki kauhistuneen heijastuksen omasta vihlovasta pelästyksestään.
"Olen pahoillani, että minun täytyy kohdella teitä näin tylysti",
sanoi ääni, "mutta se on välttämätöntä. Mistä alkaen olette oppineet
nuuskimaan tutkijan yksityisiä muistiinpanoja?" kysyi Ääni, ja kaksi
leukaa kolahti pöytään yhtaikaa, ja kahdet hammasrivit kalisivat.
"Mistä alkaen olette oppineet tunkeutumaan kovaonnisen miehen
yksityishuoneeseen?" ja äskeinen tärähdys toistui.
"Minne he ovat panneet vaatteeni? Kuulkaapas, ikkunat ovat kiinni, ja
minä olen ottanut avaimen pois ovesta. Minä olen kerrassaan väkevä
mies, ja minulla on hiilihanko käsillä, jotapaitsi olen näkymätön. Ei
ole pienintäkään syytä epäillä, että voisin tappaa teidät kumpaisenkin
ja päästä tieheni ihan helposti, jos haluaisin -- ymmärrättekö? No
hyvä. Jos päästän teidät menemään, niin lupaatteko olla ryhtymättä
mihinkään järjettömyyksiin ja tehdä mitä minä käsken?"
Kappalainen ja haavuri katsahtivat toisiinsa ja haavuri näytti nololta.
"Kyllä", sanoi Bunting, ja Cuss toisti samaa.
Silloin heltisi niskassa tuntuva puristus, ja haavuri ja kappalainen
suoristautuivat istumaan, molemmat hyvin punaisina kasvoiltaan ja
väännellen päätään.
"Olkaa hyvät ja istukaa paikoillanne", sanoi Näkymätön Mies.
"Katsokaas, tässä on hiilihanko. Kun minä tulin tähän huoneeseen",
jatkoi Näkymätön Mies, suunnaten hiilihangon kummankin vieraansa nenän
päähän, "en odottanut tapaavani täällä ihmisiä. Sitäpaitsi minä odotin
löytäväni muistiinpanokirjojeni keralla vaatekerran. Missä se on? Ei
-- älkää nousko! Huomaan, että se on kadonnut. Vaikka nykyjään päivät
ovat kylliksi lämpimiä näkymättömän miehen juoksennella yltympäri
alastomana, niin illat ovat koleita. Tarvitsen vaatteita -- ja muutakin
mukavuutta. Sitäpaitsi täytyy minun saada nuo kolme kirjaa."