Kahdeksas luku on erittäin lyhyt ja kertoo että Gibbins, seudulla
asustava yksityinen luonnontutkija, maatessaan laajalla aukealla
hiekkanummella, kuten hän luuli, muutamien kilometrien päässä
lähimmästä ihmisolennosta, puoliunessa, kuuli ihan vierestään miehen
yskimistä ja aivastamista muistuttavan äänen. Sitten hän vielä erotti
tuiman kirouksen ja alkoi katsella ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään.
Ja kuitenkin oli tuo ääni ehdottoman varmasti kuulunut. Kiroilemista
jatkui niin pitkälti ja monivivahteisena, että sen saattoi tuntea
sivistyneen miehen sadatteluksi. Se kiihtyi välistä huippuunsa, vaimeni
taas ja häipyi sitten etäisyyteen, suuntautuen, kuten hänestä näytti,
Adderdeaniin päin. Se kohosi kouristavaksi aivastukseksi ja lakkasi.
Gibbins ei ollut kuullut mitään sen aamun tapauksista, mutta tämä ilmiö
oli niin yllättävä ja järkyttävä, että hänen filosofinen rauhansa
katosi. Hän nousi kiireesti pystyyn ja juoksi erään mäen rinnettä alas,
kylää kohti niin nopeasti kuin suinkin pääsi.