"Ei, minä en sitä tahdo. Ilman hänen apuansa mulla ei olisi kruunuani
tällä hetkellä -- älköön kukaan uskaltako käydä hänen kimppuunsa tai
tehdä hänelle mitään pahaa. Ja mitä sinuun tulee, hyvä enoni, hyvä
lordprotektori, niin osoittaa sinun käytöksesi tätä pientä poika
raukkaa vastaan suurta kiittämättömyyttä, sillä hän on kuulemma
tehnyt sinusta herttuan --" lordprotektori punastui -- "mutta eihän
hän ollut oikea kuningas, joten sinun mahtava arvonimesi on mitätön
nyt -- tai kuinka? Huomenna tulee sinun pyytää minun luonani saada
se vahvistetuksi, mutta _hänen kauttansa;_ muuten ei herttuasta tule
mitään, vaan olet sinä pysyvä kreivinä vain."
Tämän nuhtelun kestäessä vetäytyi Sommersetin herttua hieman pois
näkyvistä paikaltaan. Kuningas kääntyi Tomin puoleen ja sanoi: "Poika
hyvä, miten sinä voit muistaa, mihin minä kätkin sinetin, kun en minä
itse voinut sitä muistaa?"
"Ah, kuninkaani, se oli helppoa, sittenkun mä olin sitä käyttänyt monta
kertaa."
"Käyttänyt? ja kuitenkaan et voinut selittää missä se oli?"
"Enhän minä tietänyt _mitä kappaletta_ he kaipasit. He eivät sanoneet
_minkälainen_ se oli, teidän majesteetinne."
"Mihinkä sinä käytit sitä sitten?"
Punainen veri rupesi hiipimään Tomin poskille; hän loi silmänsä maahan
ja vaikeni.
"Puhu suus puhtaaks, hyvä poika, äläkä pelkää ollenkaan,"
sanoi kuningas. "Mihinkä tarpeeseen oot sä käyttänyt Englannin
valtiosinettiä?"