1.
Sinä likainen juutalainen,
sinä saastainen elukka.
Joku ryssä istuu ja kiroaa
Väinäjoen rannalla,
jalat roikkuen vanhaan lotjaan,
jota verkkaan lastataan.
Hyvä päivä katsoo surullisesti
suviseen Liettuaan.
Pater Spielmanis ja minä
— me kovasti hikoiltiin,
kun ajoimme hitaassa pikajunassa
Kaunasin kaupunkiin:
me junassa tutustuimme;
me tulimme Puolasta päin;
pater Spielmanis kutsui minut
ja minä tietysti jäin —
me pohdimme probleemoita
rannalla kulkien
ja teemme välipäätöksen,
että paha on ihminen...
ja sitten me janoisina
lähdemme kapakkaan.
Pater Spielmanis maistaa ja ryhtyy
minulle kertomaan.
2.
(Hämärä metsä, pater Spielmaniksen tarina maailmansodasta.)
Metsässä, metsässä oli
hyvin hämärää.
Veljeni, sanoin minä,
vielä, vielä jää.
Join hänen pullostansa,
söin hänen rasiastaan,
hymyilin ja nukuin
metsään uudestaan.
Enkä tuntenut häntä,
unessa älysin sen.
Hän puhui outoa kieltä,
hän oli vihollinen.
Heräsin valjuun aamuun,
hyvin hämärään.
Verinen pääni oli
hänen sylissään.
Ah, minä nousin hiljaa
kipein sydämin.
Hän näkyi nukkuvan vielä.
Sitten pakenin.
Ammuimme kivääreillämme
sinne puitten taa.
Metsässä, metsässä oli
hyvin valoisaa.