Tule, anna kätesi mulle, tule, älä vapise niin.
Minä olen sua kauan odottanut. Saariin onnellisiin
tänä päivänä lähtee laivani. Jos tahdot mukaan, on
sinun varalles hankittu piletti ja hytti maksuton.
Ja jos sinä pelkäät, katso, miten väkevä olen ma.
Minä olen niin monta kertaa seilannut. Kuolema
on minusta ollut hupsu ja naurettava mies,
kun se on keikkunut märssykorissa. Ja, voi, sen, Herra ties,
olen monta kertaa nähnyt, kun se on tarrannut tyyrihin
ja ajanut laivan karille. Ja katso, kumminkin
tänä päivänä seisoo edessäsi kippari Peloton,
joka viidestä laivarikosta pelastunut on.
Niin lienee Luojan tarkoitus, että sinäkin nähdä saat,
mitä näkivät vuosisatoja sitten miehet onnekkaat:
meren takana, tyrskyjen takana saaren Atlantiin.
Se on viiniä täynnä ja hunajaa. Oi, älä vapise niin.
Miks vedät nuoren kätes pois mun karkeesta kourastain?
Minä lienen kyllä raaka mies ja kippariksi vain
mua sanovat merimieheni. Vaan kippari Peloton
kai hiukan toista sentään on kuin kippari Pelkuri on.
Sinä olet nuori ja kiharapää ja suloinenkin oot
minun mielestäni. Ja kernaasti nuo toiset sanokoot,
ett' olet liikkuvaluontoinen ja sydämet miehien
olet tottunut leikkien murskaamaan. Vaan, kuulehan, minä en
ole oppinut merta pelkäämään. Miks naista pelkäisin siis?
Olen yhdeksän merta kokenut ja laivarikkoa viis...