[1] Joski on virheitä hänen virsissään, puheen-päitä puuttuvia, niin --
"aina virressä vikoja, kanteleessa käsnä-puita." Eikä kielletäkkään,
jotta niitä löytyy joukossa huonoja ja joutaviaki -- liionki niissä,
joita Bellmanin jo kuoltua -- toimitettiin ystäviltänsäk. "On joukossa
jotaik, karjassa kirjaviaki," sanotaan; ja niin onkin näissä. Mutta ei
se ollut hänen syy, eikä hänen tahosta -- heijän julkenemista. Voan
mitä myö hänessä kahomme moitittavana, on hänen tavansak toisinaan
ottoa Roamatustammeki asioita -- laulaaksensak, ja naurataksensak.
Löytyyhän niitä aineita kyllä muuallaki -- ei semmoisista kirjoista,
jotka kuuluu henkellisyytemme harjoitukseksemme.
[2] Vuonna 1828 painatimme jo, _Otavan_ 1:ssä Osassa, 3 näitä
Bellmanin tapailemia lauluja; ja niinikeän, _Suomalaisessa_ 1846, ja
_Sampo_-nimellisessä kirjassa vuona 1847 julistimme 18 heitä. Mitä
toas näihin kuuluu, niin on jo toista kymmentä vuotta, koska -- kuin
vielä heikkona makaisimme tauvin vuoteella, kauvan jo po'ottuani,
enkä kyennyt vielä jaloillenkaan nousta -- nuon ilman suotta, ajan
kuluksi, suomentelimme kuuettakymmentä näitä lauluja; eikä tuo miksi
vaivaksikaan meistä tuntuna, sillä nyt, niinkuin ennenki, syntyi
se meiltä varsin huokiasti ja vielä rentonaanki -- etenki niitä,
joihen laulanto oli jo entuuelta meiltä tunnettu, liijaksiki jos en
sitonut heitä varsin sanasta sanaan tähän ruohtalaiseen käytökseen;
voan oli joukossa toki muutamia, jotk'eivät niin millään tavalla
tahtonut suomeksi mukauntua. Moniaan vuoen jo sen perästä oli mieleni
jo soaha heitä painetuiksiki, jonka vuoksi annoin (3:tena päivänä
Moaliskuuta v. 1833) toista sataa näitä lauluja mielen-mitteliöillen,
eli mieli-mittamollen (_tili Censur komitén_) tutkittavaksi. Voan
sielläpä kovasti poiskielettiin heitä painattamasta, luullessaan muka
heijän harjoittavan meissä juopumista. Voan eipä sitä toki syyksi
sanottu, koska oli meillä luvalliset ruohtinkieliset laulunsak; mutta
syytettiin aina sitä keisarillista asetusta, annettu 8:na päiv.
Huhtikuuta v. 1830, joka epäisi muita kirjoja suomeksi painattamasta
paihti henkellisiä, ja muan-viljelykseen kuuluvaisia; vaikka kyllä
silloin jo tätä keisarillista käskyä monestin kahottiin mitättömäksi,
kuin voan mieli teki asiata auttamaan; ilmankos siihen sanotaan: "laki
niinkuin luetaan, asiata niinkuin ajetaan." Valitin kyllä tästä heijän
peätöksestään moamme Peäholhottajallemme (_Genralguvernören_); mutta
ei sieltäkään tullut sen paremmaksi. Muutamana vuonna jo sen perästä,
kuin luulin miesten paremmin ju mielistyneen, pyysin mielen-mittuulta,
jo toisen kerran, luvan soaha heitä painattaa. Kiellettiin toisen
kerran, ja valitin uuvestaan Peäholhouksellen; eikä tullut apua
mistään. Oli toas moniaita vuosia, niin -- tulipa jo itek Keisariki
Helsinkiin. No mitä muuta ollakkaan -- kirjutin samassa nöyrimmän
ja alammaisen rukouskirjan, sekä venäjäksi että ruohtiksi, kussa,
suomen kielen opettajana peä-opistossamme, rukoilin armollisesti
suomenkielellekin soaha samat oikeuvet mitkä oli jo ennen annettu
moassamme löytyvillen ruotin ja venäjän kielille, tahi jotta ne kirjat,
mitkä oli näillä kielillä luvalliset, myöski mahtaisi suomeksiki
olla laitollisia ja luvallisia. Ja pyysin vielä niin hartahasti
sekä silloin olevaista opiston hoitajata että vara-Peävalvottajata
soahakseini minun kirjani Keisarin käteen. Voan eipä ne sitä ottaneet
tehäkseen, eikä yksikään siihen uskaltanut: eikä minunkaan sopinut
sinnek männä -- vasten näihen kieltoa. Voan empähän heittänyt sitä
vielä siihenkään. Kuin Suomenmoan Peaholhottajamme, Kreivi _Berg_,
jokiin vuosi sen perästä läksi Pietariin, puhuttelin häntä tästä
asiasta, ja pyysin häntä soattamaan tätä multa tehtyä rukouskirjaa
suorastaan Keisarin korviin; jota hään, joka kaikissa oli suomenkielen
puolustajana -- myöski lupaisi. Voan silläpä se häneltäki jäi. Sanoi
siellä takaisin tultuansak, kuin tästä häntä kyselin -- unouttaneensak
koko asian. Seuraavaisena vuonna, kuin jo uuvestaan läksi sinnek
käymään, kävin vielä häntä toaski muistuttelemassa; jollon lupaisi
juuri lujasti nouvattamaan tahtoamme, ja -- pitiki mies sanansak.
Kuultua anomuksemme, peätti Hänen Keisarillinen Majesteetinsak jo
27:na päiv. Helmikuussa 1860 armollisimman asetuksensak, jolla
kumotti ja kukisti tätä ennen julistettua kieltoa vasten suomenkielen
kirjallista käyttämistä. Nytpä luultaisi jo ehkä, jotta oli vapaus
muka meillen annettu soaha näitä lauluja painattaneeksi. Vielä vainen!
Kuin nyt jo kolmaasti kyselin tästä lupaa mielen-mittuulta, niin eipä
annettukaan. Sanottiin voan entisten kieltojen jo soaneen laillisen
voimansak, jota ei käynyt mielen-mittuulta rikoittaminen. Minun täytyi
tästä toaski valittaa mielen-mittannon Peä-toimituksellen, josta asia
lykättiin takaisin uuteen tutkintoon. Sillä tavalla juoksutettiin
tätä asiata eis-akaisin. Viimeiseltä toki kiellot raukenivat, kahleet
kovat katkistuivat. Mutta tulipa nyt taas toinen seikka. Mistä soaha
kirjan (tahi painon) kustantajata? kyselin jo monelta, kyselin --
voan en saanut; sillä mielen-valaistus ei ouk vielä niin paljon
levinnyt tähän Suomen moahan, jotta varavammat miehet tuntisivat sitä
velvollisuuteksensak, tievollisissa ja taijollisissa hankkeissa, olla
toisillen avullisia, eikä aina ahnehtia tätä rahallista voittoa, mutta
myöski väliä tätä henkellistä. Viimeiseltä jo suutuinki, rupeisin itek
painattamaan heitä omalla kustannuksellani. Kuin olin jo puoleksi heitä
painattanut, niin annoin pois kirjani nuon ikeän, ilman mitättömänä,
paino-kustannoksiansak vastaan -- Herra Thunbergille, kosk'en tahtonut
ruveta kirja-kauppoihen kinaan, ennen tätä jo koitettuani. Olen näillä
sanoillani ainoasti tahtonut teillen näytteä miten monet esteet, ja
vastukset, meillä on ollut voitettavana suaha näitä lauluja teijän
näkyvillen. Onneksiko se siitten lienöön -- vaiko vahinkoksi.
[3] Aineensak puolesta eivät suinkaan nämät laulut taivaaseen
yletäk, sillä toimittaavat peäkaupunkilaisten melekään huonommaista
kansaa, jonka monet turhat tavat ja menot kertoileevat. Voan koska
nykyjään luetaan alhaisemmallaki ihmisellä olevan melkeen samallaista
ihmis-arvoa kuin ylhäisemmälläkin, niin ei käyk näijen laulujen sen
vuoksi alentaminen, nopeemmin voan ylentäminen -- aina sitä myöten
kuin ovat hyvät tasollisesti, ja sukkelasti, toimittamaan meillen
näitä heijän omia käytöksiänsäk. Voan jos tarkoin tutkimme näitä
Bellmanin laulelemia, niin ei sillä kyllä jotta lausuuvat mitättömistä
asioista; ovatten muutenki, aineensak puolesta, varsin köyhiä; sillä
suurin osa, milt'eivät kaikki, puhuuvat melkeen samasta aiheesta,
ellei asiasta; josta näkyy että ovat yhestä siemenestä syntyneet,
yhestä kannasta kasvaneet. Niin e.m. alkaa ensin moni heistä lausua
laulamisesta ja soutamisesta, siitten juohtuu joku juttu juomarista
tahi juomisesta, jonka perästä joutuu tanssista tarinat, tahi myöski
tappelusta. Vihtoin lausuu hään luonnon kauneuesta, ilman vaiheista ja
vaikutuksista, j.n.e. Mutta jos näissä vähissä aineissa on jo kaikki
heijän toimensakki, niin on hään ymmärtänyt, aivan merkillisellä
tavalla, tällä runollisella juohutuksellansak, osoittoo mainiota
älyänsäk, ja avata koko taitonsak avaraisuutta. Sillä se ei ouk juuri
aineensa puolesta, mutta tämän aineensak monenaisessa käyttämisessään,
kuin hänen Runotar ilmoittaa henkellisensäk luontonsa.
[4] Se onki jo vanhuuestaan ollut Suomalaisten lupa pilkka-runoillansak
ilvehtiä, naurattaa, ja häväistä kelvoittomia käytöksiä. Uskommeki
tämän keinon olevan monta-monuista parempi kuin sakottamista, ja
joutavata käräjän-juoksuttamista; sillä tämmöisiä henkellisiä kurija,
ja rankaistuksia, pelkeävät pahempi kuin pirua.
[5] Laulujen niinkuin soittojenki tällä tavoin, lopulla, kesken
katkaistaminen ei ouk niin millään tavalla käynyt välttäminen. Mutta
mitä heistä tässä vihossa puuttunoon, tavataan jo toisessa lisättynä.
[6] Keskustelek _Sampo, Runolisto vuonna_ 1847, siv. 101.
[7] Mitä heijän laulamiseen kuuluu, niin on enin osa heitä joukossa
(ei joukolla) laulettavana -- yheltä, kahelta, vai useammaltaki --
kuitenkin aina vuorottain. Muutenki heijän täytyy joskus laulaissa,
soitantonsak puolesta, vähä mukauntuaki kielemme mukaan; niinkuin e.m.
kuin lauletaan sanat _soas täst!_ (Laulussa N:o 13) niin täytyy heijät
jyrkkeämmästi laulaa kuin mikä soitosta näytteä.
[8] Koska Bellman näissä lauluissaan otti kuvaillaksensak halvan ja
alhaisemman kansan mieltä ja luontoa, pitojansak ja tapojansak, niin
totta hänen täytyi myöskin nouvattoo heijän puheitansakki; mitenkäpä
hään oisi muuten heitä voinut kuvaistella. Niinpä jos joku sana tuliki
hänellä vähän liijaksi sanottu, niin ei meijän piek siitä pahastua,
eikä sitä paheksia. Tuloopipa se toisinaanki vielä muillaki monella,
kesken puheen -- kehnompiaki.
[9] Kahok Esipuhetta, siv. LXII, LXVII-LXXVII Keskustelek:
"_Forskningar i sjelfva grund-elementerna af Finska språkets
grammatik_", 16-18 lehen puoliskolla.
[10] Hyväksi heille, jotk'eivät kehtaa kieltämme käsitteä, ellei
se maistak vähä omalta heijän murteeltansak, tahi tällä vanhalla
kunnottomalla kirjoitus-tavalla -- olemme, näissä alla-kirjoitetuissa
muistutuksissamme, toimittanut mitkä tässä tienoon Savon sanoja --
tavallisellaki kirjakielellä; joistapa kyllä havaihtaan mikä vähäinen
heijän välillä on eroitus, ja mikä tyhjä hokkiminen joutavaisista
vaivoistaan, ja liijan paljon tuskauntumisesta -- heijän on
käsittämisessä.
[11] Tällä pienellä värsy-sipaleella, jolla tässä aloitamme näitä
suomennoksiamme Bellmanin runon-teoista, ilmoittaa hään jo kaiken
hänen aineensakki, josta heissä lauletaanki: _rakkauesta_ muka,
ja _juomisesta_. Se olikin näistä, ja heijän hekkumallisesta
elämän-laitasta, kuin kaikki nämät Bellmanin laulut kierteleiksen,
jonkapa tähen tässäki sovitamme näitä sanoja heijän aloittimeksi, tahi
alku-sanaksi.
_Muistetaan myö_ (on Savon suomea) tahi "muistamme me", -- _heijät_,
t. heitä; _meijät_, t. meitä. -- _Sy'ämme toisellen lyö_, on kyllä
muukalaisuus (ruohtalaisuus) puheessamme; mutta koska ei löyvyk
kielessämme sanaa, joll' ois sentapaista ymmärtämystä, niin eikös
meijän suomeksi täyvyk sitä omistaa? Suomalaiset sanoisivat kyllä,
pitemmällä ehkä puheen jatkamisella, "syämme tykkii toista rakastaissa"
eli "rakkauesta toista kohtaan"; voan eipä se oisi vielä siihenkään
varsin selvästi sanottu, tahi täyvellään (täsmällään). -- _Sankair_
(tahi sankari) on taas Norin ja Ruotsin suomalaisten sanan-tapa, kussa
_i_ sanan lopulla usseen pistetään viimeisen kerakkeen (tahi puustavin)
eteen.
[12] Soitto ilahuttaa, viina mielyttää, ja vaimot huvittaa -- niin
ylhäistä kuin alhaistakin kansaa; kuitenkin kukiin tavallansak.
Siksipä tässä laulussaki lausutaan soitannon mielen-viehättäväisestä
luonnosta -- liijoitenki vaimo-väessä; josta moni nauru-suinen neitonen
on tullut siitä jo sovaistetuksi. Ilmankos Runoilia alkaa jo tässä,
leikki-puheillansak, ilvehtiä -- jo vainenkin hänen vaikutuksistaan.
Merkillinen on jotta jo muutamassa Franskan-kielisessä ko'otuksessa
vanhoista henkellisistä virsistä, nimellä: "_Cantiques sur differens
sujets de pieté_", löytyy tämän laulun soitanto (musik) eli laulanto
(melodi) alkain sanoilla: "_Chantons, en ce jour, Jesus et sa
tendresse_!"
_Tiijät_, t. tiedät. -- _Joussinen vipu_, t. viulun joutsi, jolla
viulua soitetaan (ruotiksi "stråke"). _Piet_ t. pidät; -- _Junkkair_,
t. junkkari; _juuvak_, t. juoda; -- _oppina_, t. oppinut.
Tämäki laulu on kahella laulettavana; sillä Muovits itek tässä jo
vastaa puolestansa. Fredman on muuan liika-nimi, jonka Bellman oli
itelleen omistanut, tullaksensa sillä tunnettu omiltansa.
[13] Tässäkin Runoilia, soitannon ja tanssimisen yllytyksillä,
suloisilla sanoillaan kehoittaa ilolliseen ja hempiäiseen
elämisen-tapaan.
_Paan_, t. panne. _Huiluis voitteisehen paan_; näillä sanoilla
tarkoitetaan tässä vähemmin huilun voittelemista (jotta paremmin
antaisi muka eäntänsäki, enämmän toki huiluttajan) -- Jumalan ruuan
ravittamisella, jotta soittaisi muka sitä paremmin.
Sanalla _Lempi_ (Halutar, _Cupido_, parempi ehkä sanoa _lempo_?)
merkitään tässä muuan nuori neitonen, joka, iloinen ja ylen-annettu,
keikkuupi kepiästi, heiskaroopi hempiästi.
_Bakkus_ ("Viinamoinen") josta näissä lauluissa alinomaisesti
lausutaan, eli Greekkalaisissa ja Suomalaisissa viinan ja juomisen
sekä henkellinen että ruumillinen harjoittaja, jota kunnioitettiin
_Juoma-Jumalana_, hyvän viinan virvoittajana. (Luek "Otava", II osa, p.
138 ja 155).
[14] Kuin Eskolan emäntä _Maija Mustotar_ pyysi Muovitsia (olvelassa
yötä oltuansak) sarvellansak soittamahan, pillillänsäk piiskumahan; ja
vieläki kehoitti pöyhkiästi ja ylpiästi puettuja piikojansak tanssiin,
niin joutuipa kaupunnin Kuulostelia (eli Fiskali) sinnek; jollon
Muovits -- joka jo ennestäänki oli hänellen velkaa viina-sakkojansak --
hiljan puikahti pois, ja läksi tipo-tiensäk.
_Koa_, t. kaada; lieneeki Muovits vielä ollut pohmelo-peässä,
illallisesta ilosta; vaiko unen torkuksissa, koska varoiteltiin häntä
laskuja koatamasta; -- _ta'a_, t. takana; -- _out t. oot_, eli olet; --
_nähhen_, t. nähden.
_Kuikaksi_ mainitaan tässä muuan hattu-päinen harakka, häjy hännätöin
hevakka, joka koreilla voatteillansak, ja kalliilla kaula-kaluillaan,
ylpäiliin muihen piikoin seurassa.
_Katehet_. Puhek on tässä muka, niinkuin sanotaan "lika-hirrestä
tuvassa"; tahi josko oli joukossa muka semmoisiaki vieraita, jotk'
eivät mieltyneet tällaisiin menoihin, ja ehkä vielä soavuttivat sanan
iästä Kuulosteliallen; niin heitä kaikki käskettiin tästä hiiteen.
_Pirun_ nimellä kunnioittaa tässä Muovits kaupunnin Fiskalia; joka
yhtäkkiä tuli Rantakylään, sekä kielettyä tanssia epuuttamaan, että
tanssittajoita sakoittamaan. -- _Ois_, t. olisi.
[15] Tämmöisissä juoma-kunnissa ja tanssi-paikoissa -- kussa
liika-väki, ja kuikka-vieraita, tupahan tunkeiksen, vielä
väki-pakollaki -- tapahtuu usseen kyllä tappelusta, ja muutaik
hävittömyyttä; niinkuin tässä kyllä nytki nähhään ja kuullaan; --
_rumpail_, t. rumpali. _Soan_, t. saan; -- _tieh'ns_, t. tiehensäk; --
_tuoh'n_, t. tuohon; _Tuuvak_, t. tuoda; -- _juuvak_, t. juoda.
[16] Tässäki toimittaa meillen Runoilia minkäläisiä iloja, ja
huvituksia, soittamisen ja tanssimisen johtattamisella piettiin
Jaakkolassa; ja lopettaa laulunsak, niinkuin muulloinki, puheilla --
luonnon vaiheista ja vaikutoksista. Soitanto tähäni lauluun on otettu
muutamasta vanhasta Norilaisesta kansanlaulusta, joka alkaa: _Boer jeg
paa det höje fjeld_, etc.
_lloa-roatais_ (Savolaista puhetta) merkihtee jotta teki iloa oikeen
kunnolla, tahi mahottomasti. -- _Pa'assa_, t. padassa; -- _piemme_,
t. pidämme. _Jouvuitit_, t. joudutit ihteisi: -- _Oisko_, t. olisko;
-- _lymyssä luimin_ merkihtee "salassa itekseen"; _Joka sarvessaan on
kiin_, t. joka pitää pukin-sarvesta kiini, soittaaksensak muka. _Ahti_
sanotaan olleen muinoisten Suomalaisten "Meri-jumala", jokapa aaltoja
hallihti, meren tyrskyt tyyvytteli. -- _Tuimin tursaita_ merkihtee
meren tyrskyjä.
[17] Sanotaanpa tässä laulussa syytä, minkätähen aina Muovits mieltyi
soitantohon, puuttui viina-pulloloihin; sillä, neätsek, kuin oli
vaimo-väessä vaivaloinen, narrina naima-kokeissaan.
_Rouvissapa_, t. krouvissapa (kapakassa, olvelassa, juottilassa). --
_Kanteil_, t. kantelek. _Soatti_, t. saatti; -- _Määt_, t. mänet; --
_Uottaa_, t. outtaa, odottaa; _Uulla_, t. Olli, Uolovi.
[18] Eipä paremmin voi kuvaella tämmöisiä leikin-leiriä, kussa
seännättömyys ja vallattomuus ovat valloillansak, kuin mikä on tähänki
lauluun pantu. Tämänki laulun soitanto tavataan samassa vanhassa
ko'otuksessa Franskan-kielisistä henkellisistä lauluista, josta jo
muistutuksissamme 3:nella lehen puoliskolla puhuimme; kussa alkaa
sanoilla: _Tout n'est que vanité_; jonkapa soiton-juohotus luullaan
myöskin löytyvän "Aleksanderi-juhlan juoma-lauluissa" sepitetty
_Hendeliltä_, esl-johtatuksessansa vaski-sarvehen (i inledningen för
obligat-valdthorn).
_Kiulunsak_. t. olvi-tuoppinsak, eli kannunsak; -- _Koataa_. t.
kaataa; _viulunsak roataa_, merkihtöö jotta soitti hullusti,
kahtomatak josko kielet katkiaa, vainko koppa lohkiaa; -- _Koavuk_,
t. kaadu; -- _laukut_, t. langat. _Soahak_, t. saada; -- _pötköä_ t.
tupakka-massi e. mälli; -- _loaja_, t. laaja; -- _muutuksissansak_, t.
mielen-muutuksissaan.
[19] Tässäkin tanssissa -- viinan tiloissa, ja olven oloissa --
Mähöisellen naurettiin, pilan-päissä peuhattiin. Tehtiin muka "aisan
kannattajaksi", kuhun peähän kulettajaksi. Sillä sill'aikoa kuin
ukkoa juotettiin, niin kaunista vaimoansak kaulattiin, hyväilivät
yks ja toinen. Niinpä ei ouk vanhoin miesten pyrkiä poika-miesten
pariin: pitäköön kukin omansak. Eikä suotta sanotakkaan: -- jota viina
viivytteä, sitä sika imettää.
_Teäll'_, t. täällä; -- _e'ess'_ t. edessä. _Out_, oot, t. olet; --
_kätessä_, t. kädessä; -- _käess'_, t. kädessä; -- _neäts_, t. näätse;
-- _keännyit_, t. käännyt itseisi; -- _paak_, t. pane; -- _peä'äs_,
t. päähäisi; -- _hä'äss'_, t. hädässä; -- _väess'_, t. väessä; --
_e'ess'_, t. edessä; -- _käyttäit_, t. käytät itseisi; -- _pie_, t.
pidä; -- _soa_, t. saada; -- _ois_, t. olisi; -- _myö_, t. me; --
_työ_, t. te; -- _eläs_, t. äläs.
[20] Sukkelasti tässäki lauletaan semmoisista tanssiloista, kussa
telmätään ja reuhataan; ja kussa toisesta lauletaan, ja nauretaan.
Hauskuuteksi, laulaissaan, tulisi laulajan tässäki laulussa -- aina,
sormillansak, sanojansak, ja asian luontoa myöten osoittoo niitä
juotto-rahvaasta, joista lauletaanki.
_Ei ouk_, t. ei olo; -- _soan_, t. saan; -- _teköö_, t. tekee; --
_neän_, t. nään, näen; -- _eän'_, t. ääni; -- _uottaa_, t. outtaa,
odottaa; -- _hyppeä_, t. hyppää; -- _ois_. t. olisi; -- _soaha_, t.
saada.
[21] Kussakin tanssissa löytyy aina joku, vaimo-väestä (liijoitenki
tyttölöistä) joka on muita hilpiämpi, kaunihimpi, ja rikoisampi;
sitä kaikki kahteloo, miehet nuoret miettelöö. Niinpä tässäkin,
Ullan tanssiessa, ihastuivatten ihanaisuutehensak, ihailivat itek
kukiin. Tok ei ouk karvoin kahtomista, eikä puheen uskomista; niinpä
Ulla tässäki huikenteli herroin kanssa, hylkäisi omaa hyväänsäk.
Soitollinen juohotus tähän lauluun on synnytetty muutaman vanhan
_minuetti_-nimellisen tanssin soittelosta.
_E'ess'_, t. edessä. _Paris, tuo Heleenan saapi_. Mitenkä Paris, joka
oli Troijan muinoisen Kuninkaan _Priamon_ poika, houkuttelemisillansak
pois-viekoitteli Spartan Kuninkaan _Menelaoksen_ puolisoa,
tuota kaunista ja ihanaista _Heleenata_ (hänen miehensäk muka
pois-ollessaan) jostapa siitten syntyi toipa kuuluisa Troijalaisten
sota, jota _Homerus_ ikuisti lanluillansak -- siitä olette jo ehkä
lukeneet "Otavan" I:sessä osassa p. 233, m.m.; mutta näillä sanoilla
tarkoitetaan tässä, jotta kuin joutuivat tännek jouhi-noamat, tahik'
tanssiin sota-herrat, niin tuli silloin jo vainenki hätä _Jussi
Julkuisellen_, murhe muka morsiamestaan, kuin näki miten toiset häntä
halailivat, vielä lisäksi likistivät; ilmankos se -- korviansak raapi,
kuin se tätä nähhä soapi; ja kuin toiset sitä tanssiin toivat -- korvat
hänen hullust' soivat. _Out_, t. olet.
[22] Jokainen omansak kiitteä. Sanotaan: "lapsensak lempokin nuolee".
Niimpä tässä juomarit kapakkansak kehuu -- viinaansak enin muuta.
Niinkuin kapakoissaki usseen kuullaan päihtyneitä miehiä, pullonsak
ääreen puhuvan valtakunnan asioista, niin antaa heitä Runoilia tässäkin
aina välisten puhua puita heiniä. Näytteä muuten kuin tämä laulu oisi
synnytetty 1769 vuuen tienoilla, koska valtakunnan silloin Norrköpingin
kaupunnissa kokountuneet Herraspäivän-miehet, neuvoittelivat --
Kuninkaan istuimellaan pois-sanottuansak -- pankinsak pahasta pulasta,
ja aseuttivat raha-asioitansak; joista vähä kyllä Bellman piti huolta
-- kuin oli voan vähä muka laskussaan, kopikoita taskussaan.
_Hyövystä_, t. hyödystä; -- _pi'in_, t. pidin; -- _veän_, t. väännän;
-- _piän_, t. pidän.
[23] Viinan juonnista, ja juopumuksesta, tässäkin puhutaan. Ensinnik
kuinka iloisat monet istuuvat aikojansak kapakassa, ja siitten mitenkä
-- paljon siellä juotuansak -- keäntyyvätten pyllyllään. Tämänki laulun
sointoa tavataan Franskalaisessa laulannossa: "_Air pe cousi, couça_", ja
löytyy muka "_La Cle de Caveau_"-nimellisessä laulujen joukossa, N:o 300.
_Oisik_, t. olisikin; -- _juuvak_, t. juodaki; -- _koa'n_, t. koavan,
kaadun; -- _aprikoija_, (sana soatu venäjän kielestä) merkihtee
miettiä, arvaella; -- _mään_, t. mänen; -- _voatii_, t. vaatii, -- _työ
ootten_, t. te olette; -- _soan_, t. saan: -- _oumme myö_, t. olemme me.
[24] Näillä joutavilla jaaritoksilla, lapsellisilla lopsutoksilla,
joita usseen kuullaan juopuneilta juominkiloissaan -- alkaa Bellman
näitä viina-virsiänsäk; ja joita hään on tässä ymmärtänyt asettaa
niin sukkelasti, että heitä kuullaan mielellään, nauretaanpa vielä
peälliseksi.
_Juuvaanpa_, t. juodaanpa; -- _kahoppas_, t. katsoppas.
[25] Moni laulaapi lasistaan, moni puhuu puttelistaan; ja moni, toella
sanottu -- viskoo viimeisen kopeekkansak viinaan.
_Mosel ja Reini_ ovat kahta erinäisiä, saksan moasta tuotua,
viini-loatua; toinen soatu Mosel-virran, toinen Reini-kymin seutuvilla.
_Kappaa_, t. kahoppas; -- _outkos, ootkos_, t. oletkos; -- _soan_, t.
saan; -- _outti_, t. odotti; -- _tien_, t. teen.
[26] Lystillinen on tämänki laulu, kuin tuota voan kunnollisesti
lauletaan, kelvollisesti käytetään.
_Moailma_, t. maailma; -- _myöpä_, t. mepä; -- _hyö_, t. ne; -- _työ_
t. te; -- _soavat_, t. saavat; -- _päissä_, t. päissään; -- _paak_,
t. pane; -- _soarnaavat_, t. saarnaavat; -- _poatuu_, t. paatuu; --
_koatuu_, t. kaatuu.
Näitä sanoja laulaessaan, kokee laulaja (tahi toinen, hänen
käskyllänsäk) ensin astua pullonsak luokse, pöyvän peähän; ja siitten
toas (lasinsak kanssa, kourassaan) käyvä takaperin paikkoillensak;
koitellaksensak sillä, jos -- mies muka hoipertelee. -- _Seisoskelein_,
t. itse seisoskelen.
[27] Viina monta iloitteloopi, lasi monta laulatteloopi. _Oisik_, t.
olisikin; -- _soahvi_, t. saahvi; -- _käv's_, t. kävisi.
Bellmanin omassa käsi-kirjoituksessa löytyy laulun lopulla vielä
seuraavainen värssy:
Seisot sa seppä, ja poskella voan
Irvistelet, kuin myö juovaan;
Ammuppas silmäisi soahvihin! Saan
Nauraa, jos suuttuiskin muuan.
Suuhuisi, kultainen, reunallen poat --
Mielek! niin kultoa kallista soat...
Seisot sa seppä, j.n.e.
[28] Monta juonta juopuneella: mikä toruu, mikä torkkuu -- mikä nauraa,
mikä itkee. Niinpä tässäki laulussa mänöö laulaja, aina välisten,
juoturilta lohtutusta hakemaan, viinasta mielen-virvoitusta, kuin oli
häntä hyljänyt hyväkin vaimo, piika pilkkana pitänyt.
_Voan_, t. vaan; -- _koatuuvat_, t. kaatuvat; -- _hyö_, t. he; --
_hoastatteloovat_, t. haastattelevat; -- _join juovuksiin_, t. juotin;
-- _vuo'n, vuuen_, t. vuoden; -- _taijan_, t. taidan; -- _luonn'_, t.
luonna; -- _kiesau'ta_, t. kiesavita. _Koa'ak_, t. kaada. Muutenkin on
muistettavana, jotta neljä viimeiset sanat (t. rivit) kussaki värsyssä,
ovat surullisella eänällä, milt'ei itkusilmällä, laulettavana. --
_Pettit_, t. petit.
[29] _Istunto_. Kaikki vanhat Bakkuksen vapasukuiset kokountuuvat tässä
ikeän kuin oikeutta istumaan, koska näitä uusia veikkamoisia siihen
kunniaan (tahi kuntaan) meärättiin, ja joukkohonsak laskettiin; jollon
paneiksivat juuri pulskihin pukuisihin, julki juhla-voatteisihin.
-- _Vainen_, t. vainenkin, e. vain; -- _vaakuna_, t. vapamerkki,
jota kilvessään kantelivat vapaallisuutensak merkiksi, ja joihen
kuvittamisella aina kokivat tarkoittoo voimallisimpia töitänsäk ja
vehkeitänsäk. _Köll'_, t. kölli, eli herja-nimi; -- _e'ess'_, t.
edessäis. _Ann'ttin_, t. annettiin; -- _honka_ etc.. Näillä, ja
seuraavilla sanoilla toimitetaan mimmoista hään sai vapamerkkinsäk.
_Kissoihin koirihin nai_; näillä sanoilla ymmärretään niitä, jotk'
eivät eneän tyyvyk omaan seätyynsäk, eikä pysyk vanhoillansak; mutta
jotka naivat vieralaisia, tahi suurta sukua, tullaksensak sillä
kuuluvaisemmaksi, tahi peästäksensäk entistä korkeampaan muka arvoon;
-- _peäsi_, t. pääsi.
[30] Annetaanha aina kunnon miehelle risti rintohinsak, tähti
täyvellään, merkiksi hänen kunnollisuutensak: niin eikös siis näillen
viinan-sankarillenki voisik semmoisia tarjoittoo, niinkuin tässä nyt
tehdäänki? Bakkuspa heitä vielä lahjoittaa, vähä kullenki, sopivaisella
latinan-kielisellä mahti-puheella, tahi vertaus-sanalla, niinkuin on
tapana ollut monellaki miehellä semmoisella mahtisanalla kaunistuttaa
vaakunansak, muillen mieli-muistiksi, itellen ilo-johteeksi.
_Tähtiniekka_, t. tähtikäs, tähtyri (_riddare_) -- He latinalaiset
sanan-parret, joita tässä käytätään, ovat _hodie mihi, cras tibi_,
"tänäin mulle, huomena sulle" (eli "kukiin vuoronsak myötä"). --
_Patria ubi bene_, missä hyvä, siinä eloni; -- _veni, vidi, vici_,
"voitinki, nähtyäni, tultuani"; -- _aut Caesar, aut nihil_, "Keisariksi
tahikka ei miksikään": eli niinkuin Suomalaiset sanoisivat, "ei
puolesta jos ei kokonaisesta".
_Pappia_, t. keiliä (_kägler_) -- _pallo_ (_klot_), semmoinen pyörikkö,
jolla keiliä heitetään. -- _Semper adsum_, "olen aina saapuvilla",
(tahi soatuvilla, e. lässä).
[31] Tämä juhlallinen tähtittäminen, niin kuin tuo toinenki, on
tapahtuvana julkisesti ja juhlallisesti, soitolla ja monella
johtattamisella, niinkuin seittyisiä tavallisesti sekä nähään että
kuullaan. Sempä tähek tulisi myös näitä lauluja, lauluissaan,
sopivaisella näyttelemisellä käytettäviksi.
_Bom, bom_ etc. on voan jonku-joutava loilotus-sana, jota laulaissa
ainoastaan pannaan toisten sanojen jatkoksi, ja joka ei itekseen
merkihtek niin mitään: -- _veihtet_, t. veitset, -- puhaltaja,
(_herold_.)
Ne tähän kuuluvaiset Latinalaiset sananparret ovat: _tota
die_, "kaikeks' päiväks'", ja _plus ultra_, "enin muuta" (eli
"ylenpalttisesti").
Muutamassa vanhassa käsi-kirjoituksessa on Bellman saman värsyn
sialle asettanut toisen, kussa näytteä kuin olisi sisus-tikkaisilla,
tahi pistäväisillä puheillansak, vielä tahtonut vähä tavoittoo
papinseätyäkin; ja joka kuuluu arvaten näin:
Olkaatte hiljan!
Jumala viljan
Heittäkee! jo nyt ma kirkkohon mään, --
Pappi on tässä,
Lukkar'ki lässä --
Viinan virsi veisaa hään.
Pappi se juopi niinkuin yks'ki muu;
Lukkar, ei häänkään mikään maito-suu --
_Bom, bom_ etc -- mikään maito-suu.
_Joukkio_, (_orden, brödraskap_) t. joukkokunta, joukunto.
Joukko _aurei velleris_, tällä sanalla ymmärretään muista mainittavata
kunnia-tähteä Spanian valtakunnassa, kuhuttu "_Kulta-nahan tähti_".
[32] Niinkuin Tähtiniekkojen, muissaki kansallisissa joukko-kunnissa,
muinon täytyivät oikeen polvillansa, ja vieläpä vahvalla valallansak,
vahvistaa lupauksiansak lujasti pitää, ja kunniaksensak käytteä tätä
heijän kunnian osottamista, niin vannotetaan tässä myöski näitä
Bakkuksen uroja samanlaisiin lupauksihin, tässä heijän juhlallisella
vietös-juhlalla.
_Juomair'_, t. juomari. -- _Mun_, t. minuhun.
_Voijetta_; tapa oli myöski ennenmuinon, tämmöisissä juhlallisissa
koroitus-juhlissa, voiteilla voijella näitä tähtiniekoiksi
koroitettavia, koska heitä ristittiin muka ritariksi, niin kuin vieläki
tehhään koska joku moan valtiaksi (e.m. kuninkaaksi t. keisariksi)
ruunataan. -- _Rahakko_, sillä nimellä mainitaan tässä sitä miestä,
joka oli pantu joukion yhteisiä raha-varoja tallella pitämään
(_skattmästare, kassör_.)
[33] Rukouksen nimellä, ja rukoilemisenki tavalla, on Runoilia tässäki
kokenut somasti yhisteä niin juomarin kuin juoppo-kunnanki yhteisiä, ja
mahtavampia, anomuksia Bakkuksellen.
_Uottaa_, t. outtoa, odottaa; -- _soaha_, t. saaha, saada; --
_kirjahaisiin_, t. rukous-kirjahaisi; -- _nouvappas_, t. noudappas. --
Perustuskielellä luetaan tässä "ei rakkaaksikaan". Vallan monessa
kohin, näissä lauluissa, kahotaan rakkautta viinoa halvemmaksi;
mistähän se tulee? Näytteä kyllä kuin olisi Runoilla jo tullut
vaimoväen-rakkauestaan rankaistetuksi, voan ei vielä vialliseksi
viinasta. Vai rakkauspa se on rakkauski viinaan.
[34] Koska tämä kaunis vesimatka kulki pitkin meren rantaa, niin
puhutaan monessa kohin tässä laulussaki paikoista kaupunkin seutuvilla.
Tämäki laulanto kuuluu olevan Frankriikista kotoperäisin, kussa
sanotaan heijän jo laulanneen sitä kuninkaan Henriki IV:nen aikana.
_Reiliin_ (Norin suomea) t. reilassa, orniukissa, järjestyksessä; --
_torvi_, t. luikku; -- _syyväk_, t. syömään. _Drumsjö_, t. Drumsö, on
joksikin iso meren-soari, kuuluva Moamittari vainajan _Siljanderin_
perillisillen; -- _Löfö_, on toinen ulompana meressä nähtävä soari,
joka on Polismestari _Janssonin_ omainen; -- Melko, on munan moisio
tahi moa-tila meren rannalla, jonka on isäntänä Kauppamies _Brenner_;
-- Munksnäsin hovissa asuu Kenral _Ramsay_; -- Meilaks' kuuluu toas
Kreiville _Kuscheleff-Besborodkolle_; -- _Huoplaks'_ on Kauppa-neuvos
Etholénin moatalo. -- _Parskuin_, t. pärskyin, e. veessä loiskuttain;
-- _koitetta_, t. koittoa; -- _Töölö_, vähä tullia ulkopuolella, on jo
kaupunkin aluetta. Tässä oli ennen muuan ravintola (_värdshus_) jossa
ryytimoassa tehtyssä suojassa kaupunkilaiset, suvella, aina keiliä
heittivät, ja jonka puistossa, ja varvikoissa, hakivat juominkiansak.
-- _Apelles_ oli muinonen kuuluisa Greekkalainen moalari, jonka
tekemiä-kuvia piettiin mahottomassa arvossa; -- _Lappvikissa_
on rakennettu Houru- t. Hullu-huonek; -- _Sandvikissa_ on Herra
Sinibrychowin olut-teko. -- _Rauhamäki_ on Ruhtinatar _Jussupin_ linna
ja kesä-olo (_sommarnöje_) ja on kylpyhuoneesta ensimänen Huvila
(_villa_) korkialla kalliolla; -- _nasta_, t. ylimmäinen nokka,
huippu; -- _roiskaa_, t. uiskeloo ja porraa t. reäkyy. -- _Papelo_, t.
keärittelemä; -- semmoisilla joilla vaimoväki, voatetta sotkeissaan,
hameitansak kiertää, jott'eivätten kastuis, eikä likaantuisi
(keänneet); -- _suovallaan_, t. suotuissaan; -- _takki_, t, nuttu; --
_peittiin_, t. peitti itsensäk.
[35] Tämmöisissä venek-matkoissa täytyy reisuvaisten usseen ensin
rannalla, tahi veneessä, hetkesen aikaa outtaa, kunnekka karttua niin
paljon väkee jotta on soutomiehillä kylläksi; jollon monesti halvan
kansan suusta kuullaan kaikenlaista joutavata ja reuhoavaisla puhetta,
niinkuin nyt tässäki kyllä nähhään että kuullaan. Vielä siittenkin
veneessä moni jatkaa jaaritoksiansak, tahi lopettaa lopsutoksiansak.
_Muikun-mättäjät_, t. kalan-latojat, Ruotsiksi (_sillpackare_); --
_kölli-mies_ on herja-sana tarkoittava minkä virka t. ammattimiehen; --
_survaiseppas_, t. tyrkkeäpäs, työnnäppäs, syseäppäs; -- _vokki_, t.
rukki; -- _rossa_, t. kaksikko (2 kopeekkaa). -- _Mitkä nuo_? kyseli
häneltä vielä Muovitsi, neätsek, kuin rupeisi -- veneessä istuissaan --
tavoittamaan hänen poviansak; jostapa tyttö suuttui.
[36] Niinkuin olemme uskaltaneet muuttauttamaan Bellmania, runoineen
lauluineen, sanoineen soittoneen, Suomenmoahan, niin olemme myöski
rohenneet asettamaan tähän Helsinkiin, paikkoja Tukholmillen kuuluvia.
Meillä ei suinkaan missään tässä löyvyk _Hagan_ suloisia tahi mieluisia
tienoja, kuitenkin olemme vuovanut hakea heitä Kaisaniemessä.
Kaisaniemi on epäilämätäk niitä kauniimpia paikkoja meijän
kuuluvissa, ilmankos vastapäin moni näistä lauluista kierteleiksen ja
levitteleiksen ympärin näitä hänen seutujansak; joihen lehtoja, rantoja
ja vesiä, Runoilia usseen kertoileepi, kuvailoopi, ja lauleloopi.
[37] Tässä mieluisassa mehtolassa, kauniissa tapiolassa,
_Kaisaniemessä_ kesällä, moni ilta istutahan, puihen alla astutahan,
kävelööpi nuori kansa, kauneutta kahtomahan, ilmoa ihailemahan,
ravintoa nauttimahan.
[38] Töölöön ilta-hämärässä tultuansak, veneellä vetoisella, pursilla
pu'ottavilla, tien monen viittoamalla, olletikkin osottamalla --
mikä melskä ja melskek, mikä vaivanen valitus, kavonneista kaluista,
kapineistaan kaivanneista?
[39] _Sotkek_, t. hämmennäk, sevoitak; -- _konsanaan_, t. yhtenään,
ainiaan; -- _huuhat_, t. huhdat; -- _luhat_, t. luhtat; -- _ta'a_, t.
takana.
[40] Kukapa ei tässä kauniissa laulussa muistelee nähneensäk, tahi
kuulleesak, mitenkä moni kaupunkilainen -- niin ylhäisestä kuin
alhaisestakin kansan seävystä -- kiiruhteleiksen sunnuntaina, jo
oamusta päiveä, peästä, kesäisinä aikoina, moallen hauskutellaksensak
-- mikä mihinkin, kuka kuhunkin. Mutta juohtuupi myös mielellemme
nämät heijän yritykset, seävyssä alhaisessa ja harjoittamattomassa,
monestin, paljaan juopumuksensak tähen, tyhjiksi rauvenneen, milt'ei
mitättömiksi. Niinpä sanotaanki: "juok vähemmin, katok kaluis'!"
_Kuin_ t. niinkuin; -- _ta'a_, t. takana: -- _soa_, t. saa; --
_keäntäiksen_, t. keäntää ihtesäk; -- _pistäiksen_, t. pistää itsensäk;
-- _koatui_, t. kaatu; -- _soirahti_, t. luiskahti, liukastui; --
_vullottaa_, t. rojottaa, e. venyttelöiksen.
[41] Laitollisemmin ei sovik suinkaan mitenkään kuvaella neityn nuoren
ruumiillista kauneutta ja ihanaisuutta, yheltä päin; ja toiselta puolin
-- hänen ylönmielisyyttänsäk, irtonaisuutta ja vallattomuutta, kuin
mitä Runoilia tässäki on kokenut lausua _Ullan_ huikentelevaisesta
ja kevyt-mielisestä elämän-laitasta. -- _Pistiin_, t. pisti ihtesäk.
-- _Laukumalla_, t. "paukkumalla" (niinkuin ruohtalaisessa luetaan
laulussa). _Heitteliin_, t. heitti itsensäk; -- _Paphos_ oli muuan
soari Greekan meressä, jonka rannoilla _Venus_ sanotaan meren voahesta
syntyneen; ja kussa häntä palveltiin ja rukoiltiin. -- _Lännetär_, t.
länsi-tuulen henkitär; -- _Etelätär_, oli taas tytär etelä-tuulen; --
_Suojatar_, ja _Suovatar_, oli kaksi neitoista, Hempeyen tyttäriä, (_af
Grecerna_).
[42] Moni kaunis piika-lapsi, moni kaupunkin kanainen, on viimenki
joutunut näin pahaan katrakkaan, kauan kitkaisteltuansak, viikon
vilkaisteltuansak. _Kraus_ luullaan tämän soiton, osaksi ett'ei voan
kaikkia, sepittäneen.
_Öylöin_, t. öyläin, eilän; -- _keänsiin_, t. keänsi ihtesäk; -- _tei_,
t. teki; -- _hä'äss_, t. hädässä.
[43] Sanotaan; "joka piteä suuren suun, pitäköön leviän selänki"; sillä
moni sana saatattelee, moni puhek puotattelee. Tämä laulu tarkoittaa
jo niitä aikoja, jollon Puolan valtakunta jaettiin kolmeen osaan;
yksi pala kumpaisellenk. Niin niinnä aikoina soitettiin muuan kaunis
soitanto, jota mainittiin "Puolan kuninkaan (tahi kuninkattaren)
polskaksi", ja jota mielellään kyllä kaikilta kuultiin. Ainoasti
Venäläiset eivät sitä suvaina kuullaksensak; ja heiltäkin oli kovastiki
eletty tätä muistuttamasta. Voan siitäkö se Pöllöinen huolinut;
-- lauloi aina arvollaan, soitti vielä siittenkin. Ilmankos tässä
Pöllöistä pöllytettiin, puheistansak pulmutettiin.
_Kourissa_, t. krouvissa; -- _pa'uus_, t. pahuus; -- _tuoll'_, t.
tuolla; _puol'_, t. puolen; -- _peäss'_, t. päässä; -- _pling,
plingeli-pling_, on toas näitä mitättömiä sanoja, joita soitannon
vuoksi käytetään ainoastaan toiston jatkoksi.
[44] Joka yön-silmässä lähtöö akkoja ajelemaan, vaimoja vaihtelemaan,
niin totta sen kutkuttaa kupeita, kylki kylpyä kysyypi. Tämän
soitanto on sama mitä _Rousseau_ on käyttänyt Bergklintin laulussa
"vastoin-käymisestä".
_Pain_, t. "pani" (Norin Suomalaisten puhetta); -- _suuain_, t.
suutani; -- _luikastiin_, t. luikastihen -- luiskahti. -- _Pong,
pongtuli-pongtuli_, on jo toas tämmöisiä Bellmanilta käytätyitä
joutavia, laulaissa tavattavia, liika-sanoja -- jotka itestään eivät
merkihtek niin mitään.
[45] Olettenkos milloinkaan nähneet vanha noita-akka, joka kerjäten
kulkoo apua pyytämässä, ennustain, ja taikuuksiansak harjoittain?
Niin totta neätten häntä tässä, ihko elävänä. Tahi olettenko koskaan
kuulleet mierossa käyvän herännehen vanha ikä-puolisen piika-ihmisen
veissaavan henkellisiä virsiänsäk? niin totta kuuletten hänen tässä.
Voan on tämäkin, nuorena, saattanut olla muihen ihmisten mukainen, ja
iloisa ja naurava: vielä ehkä muita tyttölöitä ynsiämpi ja ylpiämpi;
vaikka häntä nyt on vanhuus ja huonous jo voittanut ja painanut.
_Vipelen_, t. hyppäilen; -- _kiöpeli_, on muuan joutava, missään
löytymätöin, henkellinen olento, joka monen mielestä teköö kaikenlaisia
moailmassa kummituksia; -- _vestää_, t. miehuu, telmaa.
_Polemeija ja pyteheija_ ovat tässäki varsiin semmoisia tyhjiä ja
mitättömiä sanoja ilman niin mitään merkitystä, joita laulannossa tässä
käytetään ainoasti toisten jatkoksi.
[46] Vaimo väin hempeys, ja miesten lempeys -- ei ouk siihenkään aina
luottamista! Bellman on toisinaan ottanut tavaksensak laulattella
kertoilemisia Pyhästä Raamatusta. Se oisi toki soanut olla häneltä
tekemätäk, sillä löytyyhän niitä aineita muualtakin kyll'kyllä
tämmöisiin lauluihin -- ei Roamatusta, Niinkuin yhessä laulussa kiitteä
ukkoo Noakkia, niin kehuupi hään tässä toisessaki Susannan siveyttä,
ja kunniallista käytöstä, koska häntä kahelta kovasti koiteltiin,
alaistona vielä ahistettiin.
_Ties'_, t. tiesin; -- _e'ess_, t. edessä; -- _kosijat_, t.
kosio-miehet, sulhaiset, ylhät; -- _mielittelihin_, t. heijän teki
mielensäk; -- _viekastelihin_, t. viekasteli itsensäk; niinpä
viekoittelivat toinen toistansak, sillä jotta sanoivatten olevan jo
ajan lähteä päivällisellen, soahaksensak sillä toistaan tästä kotiinsak
juoksutetuksi, jotta saisi toinen muka, sillä välillä, yksin yritellä.
[47] Nauruuksi monellenki lausutaan tässä mitenkä ukko _Partainen_,
muuan viinaan joutunut isäntä-mies, laittaa juopunutta _Muovitsia_
kuhtumaan kummi-vieraita lapsensak ristiäiseksi; ynnä heijän
keskenäisiä puheitansak, seurustelemisiansak, ja tyhmiä tapojansak;
joista arvaa kontti-puheita käyneen tästä lapsen soamisesta.
_Selkä-liina_, t. satulan loimi (_schabrack_): -- _outak_, t. odota;
-- _tilari_, t. mäys; -- _tuop'_, t. tuopa; -- _telmää_, t. rehvata;
-- _voahtena_, t. vaahtena; -- _piek_, t. pidäköö; -- _kujaissa_, t.
kujissa; -- _huuvak_, t. huuta.
[48] Oivaltaa kyllä jokainen, jotta ylpeys ei sallik suinkaan suurten
olla pienten tasalla, eikä rikkaiten istua köyhäin rinnalla; tätä
Runoilia tässäki tarkoittaa, koska kaikki hänen kuhutut vieraansak
esteleittivät, yksi yhtähällä toinen toisahalla, tullaksensak näihin
pienihin pitoihin. Tässä on Runoilla ottanut kuhtuaksensak taivaan
vallasväkiä juominkihinsak, joista montaki heistä tässä nimittää.
Näistä Greekkalais-Ruomalaisista jumaluuksista oli _Venus tahi
Aphrodite_ (_Kaunotar, Ihanatar_) kauneuen ja ihanaisuuen jumalatar;
-- _Minerva_ (_Tiijätär_) oli tievon ja viisauen jumalatar; -- _Mars,
t. Ares_ (_Sotalainen_) oli soan jumala; -- _Pallas_ (_Taitojatar_)
oli taijollisuuen Toimitar, vaimollisuuen ja rauhallisuuen Suojatar;
-- _Klio_ (_Kertojatar_) oli tarinamuksen ja historian Runotar; --
_Runolan piijat_, t. taivaan _Runottaret_, jotka luvultaan olivat
yheksän; -- _Jupiter, t. Zeus_ (_Taivahainen, t. Leimahtajainen_)
oli ukkoisen jumala, joka kaikista oli vanhin ja voimallisin; --
_Pluto_ (_Manalainen_) oli manalan ja tuonelan, tahi moan emon (eli
moa-sisuksen) jumala; -- _Apollo_ (_Runamoinen, t. Valaistajainen_)
oli valon, soiton ja runollisuuen m.m. jumala; _Bakkus, t. Dionysios_,
(_Viinamoinen_), josta olemme jo paljon lausuneet, oli viinan ja
riemahuttelomisen jumala; -- _Phoebus_ (_Aurinkolainen_) oli Aurinkon
evustajana; -- _Melpomene_ (_Surkutteliatar_) oli suru-runollisuuen
Runotar; -- _Juno, t. Hera_ (_Emännätär_) oli avaruuen ja aviollisuuen
jumalatar; Jupiterin oma sirkku ja paras puoliso; -- _Kupido, t. Amor,
Eros, Astrild_, (_Mielikki_) oli lempeyen ja mieli-teon jumalainen.
(Kahok 6:lla p:lla).
_Rokka_ on paksumia laijia hernek-velliä, mitä Savossa syyvään; ja
_rieska t. kisko_ on ohran-jauhoista tehtyä, uunissa paistettua
pannu-kaakkua. -- _Su'usta_, t. suvusta, -- _Kupido_, luek 121:lla
p:lla.
Vanhemmassa alkuperäisessä kirjoituksessaan oli Bellman viimeisen
värsyn siassa kirjoittanut nämät kaksi seuravaiset:
Mieleksein luulen,
Koska ma kuulen
Taivaanki valtojen joutuvan tänn';
Tuopa on hullu,
Jott' olen tullut
Joksikin juovuksi joutunehen.
Kissat ja koirat
Tännek ne toivat,
Voan ei ne vieraat kun toivottelen.
Vastuus ja vaiva
Mieleni kaivaa,
Kuin ei ouk taivaast' niin ainuakaan.
_Bakkusta_ kiitän,
Vieläpä siitten,
Kuin hään mun mielyttää janottuan'.
Toisetpa heistä . ..
Vähäppäs näistä --
Jopa ma miellyn kuin viinoa suan.
[49] Ikävöittää juomariakin yksin juuvak, ja kaipaa häänkin
viina-veljäksiänsäk. Niinpä tässäki kuullaan kujerroksia _Kolehmaisen_
kuolemasta, mies-vanhan vaeltamasta. Usseenpa Runoilia vielä laulaa
miehistä näistä männeistä, uroista jo uupuneista, valittamalla heijän
vaivojansak, ja kujertain heijän kurjuuttansak.
_Takaa_ t. takana; -- _vakaa_ t. vakava; -- _massi_, t.
tupakka-kukkaro; -- _neän_, t. näen, nään; -- _hään_, t. hän; --
_makoo_, t. makaa, -- _kaikkialla_, t. kaikin puolin; -- _teällä_,
t. täällä; -- _peällä_, t. päällä; -- _ankkuir_, t. ankkuri; -- _en
jouvak_, t. en jouda; -- _en nouvak_, t. en nouda,- -- _mahto_, t.
mahtoi, -- _Pling, plang_! ja _klingeli, plingeli, klingeli plang_ ovat
näitä synnyttämättömiä sanoja, joill' ei ouk pohjoa eikä pereä. --
_Kurko_ t. häijy, lempo.
(i) Sovitamme tässä, ilman suotta, ensimäisiä puuttuvaisia yrityksiämme
Suomeksi tavoittaa tätä laulua jo 40 vuotta siitten, painettu
Tukholmissa v. 1828, Otavan 2:sessa osassa p, 316, laulettavina samalla
soiton johtatuksella kuin e'ellinenki. -- _Peän'_, t. pääni; --
_sy'äin_, t. sydämmeni. -- Ryypyn nyt soatuansak, laulaa mielellä jo
mieluisammalla; toki ei kauvan kestänytkään, ennenkuin tuli jo tarvis
toisenki soaha.
[50] Tässäki toimitetaan sentapaisia ilo-paikkoja, kussa pahimmatk;
merimiehet ja ilkiämmät naisi-ihmiset joutuuvat yhteen, ja kussa tuskin
poliisikaan voik käytteä kurinsak.
_Käyttäittämään_, t. käyttää ihtiäsi; -- _juuva savua_ t. veteä
savua sanotaan Savossa ja Karjalassa kuin tupakoijaan, eli tupakkata
poltetaan; -- _Hyrsy_, t. olut-kannu (_ölstänkan_); -- _puo'istapa_, t.
puodistapa; -- _ketkistäiksen_ t. ketkaisteleiksen; -- _viijään_, t.
viedään.
[51] Näytteä kyllä niin kuin Bellman -- joka jo monestin on lausunut
rahvaan ja alhaisen kansan seännöttömistä tavoista, tanssi- ja leikin
tiloissa -- olisi tässä (tämän laulunsak omistamisella vallas- ja
herras-väen seävyillen), ainoasti tahtona osottoo, jotta voisi
toisinaanki, soiton ja ilon viehityksillä, heijänki seuroissa, ja
tanssiloissa, harjoittoo irstaisuutta; ja että herroissakin tavataan
vietteliöitä, niinhyvin kuin muissaki seutuissa; josta jo moni piika
parka lie joutunut pilallen -- itkeepi kaiken ikeänsäk. -- _Fröja,
t. Freya_ (_Miellytär_) oli muinoisten Skandinavilaisten rakkauen ja
mieli-suosion jumalatar; jonka veli, _Freyr_, oli moan heelmellisyyen
jumala. Heijän oli vanhemmansak _Niordur_ ja _Skade_ (joka oli
jättiläisen _Thiassen_ tytär, ja _Fröjan_ sisär).
_Klang, ja plang_, ovat mitättömiä ruohtalaisia sanoja, joita ainoasti
laulantonsak vuoksi käytetään tässä toisten jatkoksi, ikeän kun muu
rallittaminen; -- _neä_, t. näkee; -- _pi'ää_ t. pitää; -- _tei_, t.
teki.
[52] Tässä Laulaja lausuu hollimiehistä, ja heijän elämä-tapansak.
Niimpä nehhäänki vielä nytkin monessa holli-tuvassa kuinka piuvia
pannaan, ja mitenkä viinoa siellä viljellään; josta syntyy samalaista
ilkeä elämää, josta laulussaki puhutaan -- jonkiin-joutavata rähinätä.
Vielä sittenki kuin kyytihin tahoitaan, tahi kuin tuloo reissuvaisia,
niin vielä kortit kököttää, viinat viivyttää. Siitten lähtiessään
ajohon -- mikä huuto, ja kilju! Vihtoin hullut -- hurjasti ajamaan.
_Sotkia_, t. hämmenteä: -- _sälkö_, t. rekiveto, kakstalvias-hevoinen;
-- _lennäk_, t. juovuk.
[53] Koska joku koiran-silmä oli toisia valehtellut, sanoen
"huomenna olevan _Joakon-päivä_", niin muutamat musikantit (sotaväen
soittomiehet) tätä kuultuansak läksivät jo hyvin varhain aamuisella
Katajannokkaan, soittamisellansak _Ampiaista_ nostattamaan
nimipäivänsäk kunniaksi, toivoen sillä toki jotain suuhunsak
soahaksensak; ehkä kyllä yksi heistä oli jo silloin juonut kylläkseen,
kosk' ei soittamaankaan kyennyt. Ilmankos hyö sillä voan juoturia,
(näin häntä herätettyänsäk) suututtivat, luultuansak heijän voan sillä
pilkkoavan häntä.
_Hiiskaht'_, t. hiiskahtanut; -- _liikaht'_. liikahtanut; --
_soittan't_, t. soittanut; -- _antan't_, t. antanut. -- _Vannoi
silmänsäk kouraan_, on muuan kova kiroileminen. -- _Tos'_, t. tosi.
[54] Mieluisasta Tapiolan mehtolasta tässäkin suloisilla lauletaan
sanoilla, laupiammalla vielä laulannolla, koska, Ullan kaupunkista pois
lehtiissään, seuraisivat häntä tännek; kussa joivat, kussa söivät,
lauloivat ja leikkiä löivät. Juohatus tähän soitantoon luullaan
löytyvän muutamassa _Pergoleseksen_ laulannossa "_stabat mater_".
[55] Tässä laulussa soapi jokainen osaltansak, moni ehkä vielä vähä
liijaksiki; sillä "ei sana sioa tiek" ja "soapi aina leikkiä puhua,
ehk'ei tarvis irvistellä." Silläpä sanotaankin -- "hullu pilaan
suuttuu, mies vastaa puolestansa". Muutenkin niin tätä laulaissaan
(ja kaikki pöyvän ympärillä istuissaan) niin laulaja aina kerralla,
ja vuorotellen, kullenkin -- tapojansak myötä -- tässä omistaa
pullonsak; jollon toinenkin (jollen lauletaan) kohottaa omansak,
ja sen tyhjenttäissä laulaavat kaikki toiset yhteisesti ne neljät
viimeiset sanat (eli juonet t. rivit) kussaki värsyssä. Tämä soitanto
on soatu _Naumannin_ laulannosta, "Gustaf Vasa" nimellisessä
käyttäittelemisessä, ja on myöski _Envaldssonilta_ käytetty
näyttäilemisessä "Kronofogdarne".
_Perättään_, t. perättäin. _Joka koniin toit_, tarkoittaa tässä
kontti- t. juoksu-puheita. (X) Nimittäin punssi-maljaiseen. --
_Pitäät_, t. pidät, piäk.
(xx) Tätä viimeisiä värsyä laulaissaan nousoo kaikki vieraat
seisaallaan. Muutenki olemme tätä laulua suomentamisessa, paihti
monian värsyn lisentämisellä, elikä liijan paljon eroneet tuosta
Ruohtalaisesta laulusta, kussa molemmat viimeiset värsyt kuuluisivat
arvolla näin:
Voan sie, joka pois lähtiissäis,
Et isännänkään muistiks' jois;
Vaikk' pität pullon käsissäis,
Kuin sanoo; "juoppas pois!"
Semmoista miestä ajetaan
Pois joukostamme, seuroineen,
Ja pulloo suustaan soatetaan --
Jos missään voan sen neän.
Jos hautais tuntuu syvällen, etc.
Jos oot jo soanut kylläkseis,
Niin kiitäk isäntäis, ja juok!
Jos meitä yksi tie täst' veis',
Niin lähek pois, ja juok'!
Voan ensin emännälle myö
Kumartelemme pullon kans';
Olemme juonut kaiken yö-
tä oikeen tavallans'!
Jo tuoni meillen sanan tuo, etc.
[56] Tämä laulu on vuorottain kahelta laulettavana; josta toinen,
nuorukainen poikamies, irvis-hammas pilkka-suu, toinen vanha
harmaapäinen hassu-peä, vaivaloinen parta-noama. Vaimostapa tässä
kumpainenki laulaa. Vanha _Jussi Jukarainen_ surkutteloo tässä nuoren
vaimonsak huikentelevaisuutta, kapakassa istuissaan, pullonsak eäressä.
Ja toinen, häntä juottaissaan, kyseileepi siinä -- miten lie tämän
hänen vaimonsak laita? tiijustellaksensak muka sillä -- oliko jo
hänen omia yö-polkujansak tullut ukollen kuuluvillen? Toinen vastaapi
yksinvakaisesti, itku-silmin valittain näitä pahan moailman menoja,
kauniin kaupunkin tapoja. Niinpä "kielsi vanha Väinämöinen, epäisi
suvannon sulho, vanhan nuorta ottamasta, kaunista käkeimästä". Ilmankos
_Bellmanki_ monestin laulaa näistä avion-liitoksista nuorten ja vanhoin
välillä. Semmoistapa se lie ollut _Joakimin_ ja _Susannanki_. Vaikk'ei
ollut aina valmis, suinkin suostumaisillahan.
[57] Joka ei ouk ennen juopuneita nähnyt, eikä kapakassa käynyt, niin
luetkoon tätä. Niin on siinäki elämä! Muutoinki tässä nauretaan siitä
joutavasta ruohtaloimisesta, tahi ruotsin kielen melskoamisesta, jota
vielä toisinaanki tavataan monen miehen suussa.
_Ohemuksista_, s.o. lantehista tahi vyötäryksistä, nivuksista, t.
koatioista; -- _laiki_, t. laijiki.
[58] Istuissaan olvelassa, vaan luullessaan olevansak onnelassa, laulaa
tässä itekseen muuan viinaan joutunut mies -- hyviäkin hyräilemisiä.
[59] Tässä kuvaellaan, tavalla vielä varsinki valaisevalla, sitä
torapuhetta ja kinaa, joka syntyy koska syvämmikko ja paha-kurinen
juoppo tahtoo toisia toveriansak pakoittaa juomaan, vieläpä väkisekkin;
tahi koska, jo liijan paljon juotuansak, estäisivät häntä enämmän tuota
nauttimasta. -- _Muu_, t. muuta.
[60] Viikon viinan vimmassa jo elettyänsäk, ja kirouksillansak pahaa
miestä jo monesti manattuansak -- jopa kuuluu nurkissa jyskeävän
ja jyrisevän. Nytpä hätä peällä käypi, pakko paha paiskahtaapi.
Hätäpäissään käskeepi jo siltoja siivoamaan, lattiata lakaisemaan,
vento-vieraan jouvuttaissa. Sillä välillä aina kuullaan kuinka
toinen juoppo, koassa, tahi toisessa tuvassa, pankon-peässä,
surkialla suulla vannottaiksen perkeleen omaksi. Kaunis kyllä temppu
juomarillen, hyljyksillen hyvä loppu. -- _Tie_, t. teki. -- _Tahron_,
t. tahon, tahdon, tahlon. (Silläpä tämä _Haikarainen_ murtaa vähä
Renkon-kielellä). -- _Koassa_, t. kodassa.
[61] Moni kahtoo tätä laulua ehkä sopimattomaksi, milt'ei
ruokottomaksi; myö sitä vastoin piämme sitä varsin somaksi, vieläpä
hyvin hirvittäväksi ja kauniimmaksi ehkä kaikista. Oisi yhtä muka
jos syytettäisiin, e.m. vanhoin Greekkalaisten kivestä hakattuita
kuvailemia, ja sanoisimme heijän ihmis-ruumiin muotostamisia
olevan kovin hävittömiä, kuin kuvailoovat ihmisiä luonnollisessa
alastomuuessa; eivät hameessakaan eikä housuissa. Ymmärtäväinen toki
arveloo näitä heijän töitänsäk jalollisimmiksi, täyvellisimmiksi,
ja taijollisimmiksi ihmisten teoiksi. Niinpä näytteä meistä
varsin mahottomaksi synkäisemillä sanoilla, ja luontovaisemmalla
tavalla kuvaella tien-ravissa joutuneen, ja siinä jo selvistyneen
juomarin omatunnon tuskaa, ja hänen hirmuisia kiroilemisia tästä
onnettomuutestaan; sanoen sitä vielä synnyttäjöihensäk syyksi, vika
vielä vanhemminsak. Ja vieläpä siittenkin hänen viina-himonsak, ja
juoma-halunsak; ja toas, toisappäin, vähä toas ryypättyänsäk, -- tästä
hänen mielettömästä ihastumisesta, hullusta houraamisesta.
_Syntymaa_, t. syntymä-moa. -- _Täksi vuoksi_, t. tämän vuoksi. --
_Päästään_, t. päästetään. -- _Rousut e. rousit_, t. raput.
[62] Tässäki laulussa surkutteloo muuan villi viinan-juoja, mikä
muka hullu humala-hurja, köyhyyttänsäk ja elämänsäk vaivaloisuutta,
juohtuen vielä muistiinsak vanhempiensak varoituksia. Viho-viimeisiäkin
voatteen-repaleitansak pois-luovuttamisella, ja tuttavillensak
lahjoittamisella, on vielä viina-ryyppy, kovan kuoleman käsissä, hänen
ainoa toivonsak, ja viimeinen turvansak.
_Karon_ oli Greekkalaisissa ainoasti muuan Manalassa asuva lossimies,
joka lautallansak, ylitik _Styx_ nimellistä Tuonelan koskea, souvatti
kuollujen sieluja; soahaksensa heitä sillä tuonek moan navoillen, eli
moan sisimmäisiin syvämmihin, ollaksensa siellä -- tahi ikuiseen iloon,
tahi ijankaikkiseen kavotukseen; ja jonka myö kielellämme kuhtuisimme
milloin "_Manalan Matiksi_", milloin taas "_Nurmen_" tahi "_Tuonelan
Tuomaksi_" nimittäisimme.
_Potakkoita_, t. potiisia, pottuja, potaattia, e. moa-omenota,
perunoita; -- _öylöin_, t. eilen; _massi_, t. tupakka-kukkaro; --
_Tahtou_, t. tahdon, tahon; -- _kahton_, t. kahdon, kahon; -- _juuak_,
t. juoda; -- _eissäin_, t. edessäin: -- _väilyn_, t. väljyn, välkyn.
[63] Sanalla "_Nalli_", (joka ruotsiksi merkihtee "_karhu_") tarkoittaa
Runoilia tässä "velkoittajoita" (velka-miehiä), jotka vaatiivat
omansak, ilman kennen seälimätäk.
[64] Tässäki tavat muutamaa sanaa juoppo-ämmästäki. Kaikkipa tuo
Bellmanki muistaa. Surkutellen häntä suuresti, vielä -- hauvalla
naurattaa.
[65] Niinkuin toisinaan juomapaikoissa kuullaanki jonnik-joutavia
puheita, kaikenlaisia kehumisia, joilla pukurit siellä toisia vatan
täyttä valehteloovat, niinpä Bellman tässäki laulussa antaa e.m. muuan
vanhan meri-miehen -- joku lie maita paljon liikkunut, merta monta
laskenut -- juteskennella toisillen viina-veljillensäk kaikellaisia
kummituksia, maineitansak muista maista, soahaksensak heitä sillä luvin
kummastuneiksi, kostoksi muka hyvästä suun ravinnoksesta. Toisetki
hyvin jo päihtyneet kuunteloovat avo suin, pystyssä korvin, mitä tämä
heillen lasketteloo, joutavia valehteloo. -- Härmy (_flor_).
Tässä mainittu _kusiais-viina_ syntyy sillä että pannaan viina-putteli
seisomaan kusiais-pesään; jollon kusiaiset tunkeiksevat avonaisesta
suusta tuohon sisään-peästäksensäk, ja joita siiten siilillä viinasta
pois siivoitetaan, jollon viina on heistä soanut erinomaisen hyvän ju
vilpaan mavun. -- Sanalla _venus_ ymmärretään tässä kohin muutamaa
kallista ja hyvän-mavusta viina-loatua, jota mainitaan _Huile de
Venus_; ja jota soahaan sillä jotta kuminoita ja kanelia hauotaan
viinassa. -- _Persiko_ kuhutaan taas toista loatua viinaa, kuhun on
pantu persikan nimellisiä he'elmiiä likoon.
[66] Jotapa paljoa mainitaan, niin sitäkin jo paljon toivotaan. Niinpä
kuin kuulivat _Ullan_ olevan Kaissaniemellen tulemoinaan, niin läksivät
kaikki sinnek, häntä jo rannallen vastaan-ottamaan, sekä laulelivat
että soittelivat. Kaunispa onki tämä laulanto, soitanto vielä sitä
suloisempi, sanella vielä liljaksikin. -- _Puijaan_, t. tapetaan rihtä,
-- _paak_, t. panek.