Hanno Haikarainen.
Pahalaisellen kirjuttaessaan.
(Fredmans Epistel, N:o 73).
"Fan i fåtöljerna, stolarna kullra, Hej bullra i dörrarne, bullra", etc.
Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä,
Ja nurkissa paukkaa ja jyskeä --
Korttia näitä, jo
Nurkkahan heitäk! Kah
Piru jo talossa lie -- -- --
Kuuleppas kankuri,
Hullupa sie -- Kannu ja ankkuri
Piilohon vie. --
Koassa, Hanno
Nyt lupaa, ja vannoo --
Valansak jo tie:
Olen, raukka, sanain tautta,
Luvaltain jo voitettu;
Velvoittelen, tämän kautta,
Noitettu --
Tahron kaikki piijat petteä,
Korttiloihin puuttua;
Vaimoni jo tahron jäätteä,
Ainoan.
Tuoppaa kirjais tännek!
Haek läkki, pännä! --
Tottapama pistän siihen nimeni nyt voan.
Juovuppas Liena! niin lennäppes tuonnek --
Ja sukkelast' lakaisek huonek!
Lakeinen kiini, jo
Laskek! kass niini. No
Ovenki sulkea vois'. --
Mitäs sie outat?
Niin jouvuppas pois!
Luutiais noutat --
Kah, tuossa ne ois'!
Lakaisek välleen
Nyt vieraallen tällen!
Sen, yöksi, häntä sois'? --
Verelläinkö nimi pannaan
Tähän velka-kirjahan?
Sinullen mä ihtein annan
Kokonaan!
Selvänä en olla mielik,
Enkä kirkkoon käyväkkään --
Sanastain en luovuk vielä
Ikänään.
Ei nyt mitään muuta:
Viijes Loka-kuuta;
Sormillainpa omillani, pakko-päivissään.