Joakon-päivänä olvelassa.
(Fredmans Epistel, N:o 78).
Knapt Jeppe hant ur gluggen gå in, Trumslagarn knappt hant
lyfta på pinn, etc.
Ei _Pekka_ vielä ovesta peäs',
Eik' rumpail tuskin rumpuunsak -- neäts!
Kuin _Pulliainen_ -- jopa sarvellaan,
Oil varoissaan. --
Ja tuskin tulta hiiluksen peäll',
Kuin viulu vinkui, kujissa teäll'.
Toi _Pulliainen_ soittelipa niin
Jott' kuoltais siin'.
Ja _Torvelainen_, toruessaan,
Ovella seisoi, ja pillitti vaan. --
Hään sormilla soitti, ja temppunsak täytt',
Ja nyrkkinsäk juoturill' näytt'.
Mutt _Ampiain_, toi ahnakas mies.
Se suuttua suhahti -- sempämä ties'!
Hään manaisi meitä kaikk' helvettiin...
Löi oven kiin.
Ei ykskään hiiskaht' kujissa teäll' --
Viel' kissaik istui pankonsak peäll',
Ja päiveä vasten irvisteli hään
Ikeniään.
Viel' laiturissa, laivohillaan,
Ei kipparitkaan, arvoillaan,
Viel' housujansak jalkoihinsak saa,
Jo noustessaan. --
Ei tuuli liikaht' köysiä siell' --
Niin varhain jotta vartiat viel'
Ei nähnyt kuin ilmat jo selkeni teäll',
Ja tirrit lens' mastojen peäll'. --
Niin aikaisin jott' _Pulliain_ -- vai
Jo ryypyn, tahi kaksi, jo sai;
Ja sanalla sanottu -- kello jo oil
Nuon puoli kolm.
Voi, pahuus! kuin toi _Pulliain_ huus' --
"Sen vieköön! -- kaluin oil aivan uus'!"
Kyll' oisi soittan't -- mutta eipä hään
Kyennytkään.
Vaikk' sarvi oli soma, ja uus'
Vaskesta tehty, läpimet kuus',
Niin eipä tuo antan't eäntelemisen --
"Sanoppas sen!"
Ja _Pursiainki_, turkihissaan,
Tuo karva-silmä seisoili vaan,
Ja vannoipa silmänsäk kourahan, niin --
Jo tarttuvan Juoturiin kiin.
Toraisa _Matti_, suutuksissaan,
Kiroilipa kaikki jo soitelmiaan. --
Hään paiskaisi pillinsäk seinähän päin,
Kuin suuttui näin.
Mutt Eukko, sill' oil toinen jo miet' --
Hään meitä hyvinä pitäisi viel';
Antoipa oltta ja leipä-palaisen-
ki miehellen.
Ja kosk' on _Joakko_ tänäin, vaan --
Ja _Joakko_ on koira, sen to'istan ma!
Niin Eukkopa kullenkin ryypyksen sai.
Ma kumarrain!
Sen muistiksipa vielämä join,
Mä kostelin häntä, jo torveni toin.
Niin vointukoon mummuni rauhassa voan.
Ja hallitkoon kapakassaan!
Hurraa, Emäntä! kunniakseis --
Vaan miesi on koira, -- ja sekin on tos'...
Hurraa! ja hurraa! hänen kunniaksi --
Jeäk hyvästi!