Bakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta, ja Heijän
Tähti-niekoiksi koroittamisesta.
Koska on tapa monessaki maassa kohoittoo kuuluisia ja ansaittuita
miehiä vapasukuhiseen seätyyn, sillä kostata muka heijän
kunnollisuuttansak: jolloin myös kunniaksensakki vuoksi annettiin
heillen -- paihti omittuisia vaakunoita, tahi vapamerkkiä -- toisia
uusiaki ja mahtavaisempia nimiä, koroittaaksensak heitä sillä muista
ihmisen lapsista kuuluisammiksi -- ehkä kyllä (Jumala paraitkoon)
monestinki nehhään kunnottomiakin siihen kunniaan kohoitettuneiksi.
-- niin on Bellmanki, näissä 4 seuraavaisissa ruotsinkielisissä
lauluissansa (jotka ovat ei ainoastaan laulettavina, mutta myöski,
mukailuttamisella, näytättävinä ja käytättävinä), lystillisellä
matkimisellansak tämäntapaisia ylentämisiä, taijollisesti jätkyttänyt
näitä kunnian esottamisia, koska hään ilman suotta, pilkan peässä, ja
Bakkuksen juhlan viettämiseksi, tässä on ottanut tavaksensak
toimittamaan parhaimmillen aika-juomarillensak ei ainoastaan toisia
uusia kunnia-nimiä, mutta myöski sopivaisia vaakunoita (_vapen_)
koroittaaksensak heitä sillä kuuluisiksi moan mainioiksi -- muihinki
silmiin. Vaan koska hään, näillä juohotuksillansak, luetteli heijän
ansioitansak aina sitä myöten suuremmaksi kuta enempi heijän noamansak
viinasta vihoitti, paisto paljon punaisellen (viikon viinaa
ryypättyänsäk, viikomman viljeltyänsäk) niin kosk' ei nykyjään monta
löyvyk meissä juuri semmoista miestä, niin on meijän näihen laulujen
suomentamisessamme täytynyt vähä poiketa näistä hänen tuumistaan, ja
kokeeksi ottoa aineeksemme puhua muista tyhmistä ja mielettömistä
tavoistamme, soaha meitä sillä tavoin heistä luopumaan. Niin koska
meillä on tullut tavaksi toinen hulluus, hylkeämään muka vanhoja ja
kauniita suomalaisia sukunimiämme, ja nouvattamaan toisia outoja,
ruohtalaisia, luullaksemme sillä paremmin herrastuvamme -- ja ellemme
muuta taijak, niin annamme toki näillen suomalaisilleni nimillen
ruohtalaisen taivutoksen (peätöksen, tahi lopun) jotta sillä
rajuttaisimme heitä suomalaisista, ja paremmin haisuttaisimme heitä
muihenki kuulla -- niimpä myökin olemme tässä suomenkielisessä
käytöksessämme kahtoneet soveliaaksi, ottoa näitä narria
naurattaaksemme, tätä tyhjeä tapaamme moittiaksemme.
N:o 19.
Bakkuksen vapasukuiset.
(Fredmans Sång, N:o 1).
"Bacchi Herolder, med guld ock beslag; Blir det Kapitel?" etc.
"Bakkuksen miehet neän puvussahan --
Syntyykö istunto?" -- Vieläpä voan!
"Eikös synnyk ollenkaan"?
Vielä vainen, luulen ma.
"Miksi siis kilvet, ja keihät, mä neän?"
Kuuleppas, kultainen -- _Varoinen_, hään
Kohottiin vapaisuuteen,
Kaikki perhekuntineen.
Syntynimensäk ei sillään;
Toista hään nyt hakeksiin. --
"No maistanoonko uusi millen?"
Tuo nyt kuuluu _Varolin_!
Niin nyt se kuuluu _Varolin_!
Bakkus, vaakunaksi sillen,
Tietti pullon kullasta;
Laitel' juotteet ympärillen
Paljaista humaloista;
Peällä liitti pienen pilven,
Josta viinaa riuskuttaa. :,:
"Semmoinen nimi on häpiäks' voan!
Bakkuksen miehiä nähä jo soan,
Kultaisissa puvussaan,
Kalhoillaan, kannuksissaan. --
Kuulespa, kultainen, anteeksi suok!
Eikö oil muita -- kuin vaivaiset nuo?"
"Vielä, veikkonenpa, tuo
_Perhoinenki_ nahkans' luop'.
Kaikki on jo hunnankolla --
Kuules Perhoisenki köli';
En soatak nauramatak olla...
Nyt voan mainitaan _Perhell_;
Ja nytpä mainitaan _Perhell_.
Nimensäkki häänki kantaa
Uskollisest aina voan;
Vaakunaksi Bakkus antaa
Kuusikossa, vainollaan,
Mustan lehmän, joka kantaa
Porsaan -- vaikka valkian." :,:
"Pahuuspa! Semmoista nimee en mie
Kanttaisik, vaikka en vapaaka lie --
Kuu!es, veikkonenpa, sie!
Oilko muitaki kuin ne?"
Vieläpä, kultainen, muuanki mies,
Hään, joka petti sun. -- "Sempä ma ties'...
_Tamminen_?" -- Ja, toipa mies. --
Juoppas pullois, jok' on e'ess!
"No -- miks' nimeks' häntä pantiin?"
Sanottiinpa tuota _Stam_.
Jo kaksi tähteä sille ann'ttiin,
Kunniaksi soittakam'!
Ja kunniaksi soittakam'!
Honka seisoo kalliolla,
Kulta-kontti oksalla;
Kaksi kieltä näytteä olla
Kummassaikki kupeessa;
Keärme keäntäiksen sen alla,
Suuhunsak hunajassa. :,:
"Peijakas huolikoon semmoisista!
Sioista, porsaista, vasikoista --
Kontin kantajoistakaan...
Mitäs muuta kuuluu voan!"
Niinpä sä, kultainen, tunnetki toi,
Jota ei yksikään suvaihtak voi,
Jok' on juuri kelvotoin --
Jost' on luulot niin ja noin.
"Sanok nimensäkpä suotta!"
Mikä hulluus meijän moass' --
Niin ootkos koskaan kuullut tuota?
Suomi ruotsaloittuu toas;
Niin Suomi ruotsaloittuu toas.
_Moiloinen_ nimensäk heitti,
Kuin peäs' suutariksi voan;
Paremmaksi kuulla väitti,
Kuin _Moilander_ haukutaan;
Mutta pikinsäk hään keitti,
Niin kuin ennen huoneessaan.
"Niinpä tuo häpäisöö suomalaisuus'...
Suvunsak vanha, vaikk' nimensäk' uus' --
Ukko oli ahkeruus,
Eli vuotta viisi, kuus'.
Mikäpä palkinto toiset siitt' sai?
Jotkapa kissoihin, koirihin, nai" -- -- --
Peäsi ylimmiksi, tai
Isoiks' Herroiks' -- hui! ja kai!
-- Vielä, kultainen, sa kysyt?
Kuka kaikki muistanoon --
Jok' ei omassansak pysyk,
Mänköhönpä hunnankoon!
Niin mänköhönpä hunnankoon!
Mutta myöpä, Suomenmiehet,
Kieltämme tok' rakastaa;
Kaikki, jotka lujat lieneet,
Eipä tuota unohtak.
Toiset on jo lempo vienyt,
Vieraistuneet joukosta.