Olvelassa.
(Fredmans Sång, N:o 13).
"Lokatten, lokatten! min frände, gutår! der finnas fioler" etc.
Toipa nyt oikeen oli minusta kumma; illalla istuimme
ja juttelimme raha-laitosten nykyisestä tilasta, raha-arvon
tasoitettua hintansak mukaan. Niin joku peättelöitti sinun
olevan Pankkina, asetettu Roastuan rappailla; minäpä
kiipäisen ylös luokseisi, lupaa kerran siihen soatuani.
Hyvällä uskalluksella annan sullen ihteni vakuutokseksi;
siepä tahot, voan en taijak; mie taitaisin, voan et tahokkaan;
sysäisitkös minua, soamattomuutestani, alas rappujaisi myöten,
kapakallen, -- portaisillen pyöryvillen?
Kapakka! kapakkapa! kultainen, hoi --
Siin' laulaavat neijot, ja viulut ne soi;
Siell' nurkissa, sänkyissä, sopeissa -- noi-
pa hameet mun rakkaaksi soattaa jo voi.
Mitäspä mä voitost' ja hyövystä soan? --
Kuin laskuin, ja taskuin, on voimassaan voan;
En pankista pahasta huolikkahan;
Kuin oltta voan löytyypi kapakoissan.
Mutta Turkin moa? Voan kahoppaa Spania, Italianmoa,
Hollandi: tokkohan heijän hallitus-menot -- niinkuin
peättettiin rauhan-teossa Aachenissa, Westphalissa,
ja Tridentinumin peätöksen jälkeen -- heijän
raha-markkinansak ja sala-oikeutensak jeävät
seisallaan?
Jos annat mull' viinoo ja tupakkaa, niin
Heit' kalliimmaks' kahon kuin valtikkaakiin;
Nuo piiput, ja pullot, kuin löytyyvät siin' --
Ma hohtavaa kultoa paremmaks' piin.
Mä tyhjennän laskuin, ja virttäni veän --
Oltt'-tynnyrii paremp' kuin hallita pi'än.
Jos kävis mun katein, niin valtias -- hään
Sais olvessa uijakki ikähäkseen.