Muovits soitteloopi Jaakkolassa.
(Fredmans Epistel, N:o 51).
"Movitz blåste en konsert på Tre Byttor en afton se'n balen
var slutad". etc.
_Muovits_ soitti pillihin,
Kuin oil tanssi jo loppunut -- iloa-roatais;
Eänet valuivatten niin
Niinkuin papuja pa'assa poahtais.
Ensin _Poavo_ pakisi,
Siitten lauloipa _Ullakin_ viis' sipaletta. --
Sujuivatten myöski siin'
Kahet huilut ja kolm' kanteletta.
Kuulkas, _Muovits_, hoi! (Clarin.)
Kantelek jo soi -- (Clarin.)
Niinpä, lystiksemme, teäll' --
Piemme tyttöjä polvimme peäll'.
_Muikkuin_ istui rahillaan,
Siinä soihaisi sormillaan, somasti soitti:
Isolla violillaan
Hyvin hyrrytti, konstinsak koitti.
Oikeen! Lempo, kappas toi!
Miten karkais, ja lempeest' toas lepytti kielet. --
Hurraa! Hurraa -- juokas hoi!
Niimpä hyppeä, ja tanssikaa, miehet -- --
Soitak, Muovita, voan! (Clarin.)
Hyväst', oitistaan -- (Clarin.)
Paneppas nyt parastaan,
Ja olek, riemullais, hauskaksi voan!
_Muovits_ seisoi tuskissaan,
Kannatt' tahtia; kiljais, ja sanaksi saiki:
"Soitappas nyt Runoja --
Ruvetaanpas nyt Runoillen kaikki!"
Tuokaas viinoapa tänn',
Tuokee olttakin, kannua -- jos tuota saisit!
Siukut, kuulkaas viuluinen --
Ruvek polskaan, ja laulatkee naiset!
Soitak _Muovits_ voaan -- (Clarin.)
Panek parastaan! -- (Clarin.)
Oisko kuka luullut sen,
Jotta jouvuitit iloksi tänn'?
_Ulla_ laulelipa myös,
Povi painui, ja paisui, ja -- kohotti huivin;
_Vilhuin_, jok' oil huilu-mies,
Hiljain nauratti lymyssä luimin.
_Pöyhöin_ nurkassapa joi,
Jossa jännitti jousensak, minkä hään voisi.
_Ullan_ näki -- huusi hoi!
Hyppäis helmaansak. Halainut oisi...
"Poisi, huiskamast'! (Clarin.)
Mitäs joutavast'?" (Clarin.)
Soittappas nyt meillen viel'!
Tekis' vieläkin kuulla mun miel'. --
_Vilhuin_ näytti varsin niin
Niinkuin seinillen maalattu paimenpa parka.
Joka sarvessaan on kiin',
Ja ompi kainu, ja ujo, ja arka.
Hattu oli kallellaan,
Musta liivi oil auki, ja mahallaan vierui;
Kuin hään soitti huilullaan
Heilutt' peätä, ja helmat ne liehui.
Kuules soittojaan! (Clarin.)
Ruvek uuestaan! (Clarin.)
Kaikki laulatkaapas, hei --
Niimpä vietämme juhlamme näin.
Myrskyt riehuu ilmassaan,
Yö jo sammutti silmänsäk, maitamme peitti,
_Ahtipa_ jo, alloistaan,
Ylös tuimia tursaita heitti.
Voi, kuin sujuva on kiel',
Koska kantelek, soitollaan, lepyttää mielen;
Laulak, veikkonenpa, viel'
Jotaik lystiä, kullakin miehen!
Soitak toivellais, (Clarin.)
Jotta kuulla sais! (Clarin.)
Muistiksemme juomme viel',
Kauvan kaikkukoon kanteleen kiel'!