"Hän on kerrassaan mahdoton henkilö."
Ystäväni pelko tai toivo -- kumpi lie -- ei täyttynyt. Tullessani
hänen luoksensa keskiviikko-aamuna oli siellä West Kensingtonin
postileimalla varustettu kirje, jonka kuoreen oli kirjoitettu minun
nimeni piikkilanka-aitaa ilmeisesti muistuttavalla käsialalla.
Sisällys kuului näin:
"Enmore Park, V.
Sir! Olen vastaanottanut teidän kirjeenne, jossa te väitätte
hyväksyvänne minun mielipiteeni, vaikka teidän tai jonkun
muun hyväksyminen ei vähääkään vaikuta asiaan. Te olette
häikäilemättömästi käyttänyt sanaa 'spekulatsioni' puhuessanne
minun darvinismia koskevista lausunnoistani. Tahdon huomauttaa
teille, että tuo sana on aivan sopimaton sellaisia asioita
käsiteltäessä. Muuten sain sen käsityksen, että te olette
enemmän tietämätön ja malttamaton kuin ilkeä, ja sen vuoksi
unohdan koko tuon puolen asiasta. Te siteeraatte irrallisen
lauseen esityksestäni, ettekä näytä sitä oikein tajuavan. Olisin
luullut, että jokainen inhimillisellä älyllä varustettu indiviidi
olisi voinut ymmärtää tuon asian, mutta jos se sittenkin
kaipaa selvitystä, niin minä suvaitsen todellakin ottaa teidät
vastaan määrätyllä tunnilla, vaikka vieraat ja vierailut ovat
minulle mitä suurimmassa määrin vastenmielisiä. Sen teidän
arvelunne johdosta taas, että minä tarkemmin selostaisin teille
mielipidettäni, ilmoitan teille, että ei ole tapanani tehdä sitä
kypsyneen vakaumukseni perustalla antamani tarkasti mietityn
lausunnon jälkeen. Tullessanne olkaa hyvä ja näyttäkää tämän
kirjeen kuori palvelijalleni Austinille. Häntä on nimittäin
käsketty kaikin voimin varjelemaan minua tungettelevaisilta
konnilta, jotka kutsuvat itseään sanomalehtimiehiksi!