hypyt, tanssit, jos minkäkin verran;
mut yks oli tanssi, ja sukkelin maan,
pirun tanssi ja tulliherran.
Ja piru on pois, ja piru on pois,
piru pois vei tulliherran;
hän tanssi pois, hän tanssi pois,
pois tanssitti tulliherran!
Surulaulu Nicolin Liisun kuolemasta.
Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai virkun eleet vereen;
mut ohi Crainin nyt se ui
Nith-virran myötä mereen.
Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai nähdä päivät pahat;
Nith-virtaa nyt se mereen ui,
ja poiss' on siltä nahat.
Nicolin Liisu papin luo
jäi ajojuhdaks ennen;
Nith-virtaa nyt se mereen ui,
pois turskain saaliiks mennen.
Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai papin armot tietää;
hän piinas sitä, ruoski, löi,
mut koni paljon sietää!
Elämän talvi.
Oi, väike ehtoon viel' äsken lehtoon
loi loiston hehkeän;
yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet,
näin kukkain päilyvän.
Nyt talvi riemut vei,
on poissa vihannuus!
Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii,
taas uhkuu into uus.
Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan
voi lientää kevätsäät!
Tää varsi taipuu, se maahan vaipuu,
kun riehuu tuulispäät.
Niin raskas päivä on,
yö vaivaks vanhuksen!
Oi, onnen päivät ne iäks jäivät,
jäi nuoruus kultainen!
Sä petyt, poika!
Sä petyt, poika! -- Nainen
jos lempimään sua taipuu,
näät virvatulta vainen,
mi harhaks pian haipuu.
Kas, tuuli liehuu ilvein,
ja läikkyy meren pinta,
käy ees-taas kulku pilvein: --
niin vaihtuu naisen rinta.
Voi, viitsit juosta teitä,
kun äkkäät keltahapset!
Jos olet mies, niin heitä
nuo turhat tyttölapset.
Hae oiva veikko, kaulaa
sa kasta viininmehuin;
kun enää et voi laulaa,
käy maata, päivääs kehuin.
Sulo Jenni.
Missä on onni, min tunsin ma aamuin,
kun leivojen liverrys soi?
Missä on rauha, min äänetön metsä
suuss' illan mun mieleeni toi?
Enää en, seuraten mutkia virran,
nää viehkeitä kukkia haan,
etsi en jälkiä häipyvän riemun;
käyn huolteni vallassa vaan.
Pois joko siis suvi laaksoista lähti?
Syys synkkäkö saapunut lie?
Ei toki! Kilvanhan ruusujen kisaan
säät seijahat mettiset vie.
Kätkeä tahtoisin tunteeni salaan,
mut aikaa jo selville sain:
rintani kaikkien kaihojen syynä
sulo Jenni on, Jenni on vain!
Vuodet ei voi ikimurhetta lientää,
ja lohtua toivo ei tuo.
Niinpä nyt vaivaani vaalin, ja hoivaa
sulo tuskien auvo se suo.
Craigie-Burnin metsä.
Yön rauhaan Craigie-Burn jo jää,
se aamun iloon herää,
mut mulle kevään loisto tää
vain murheen syitä kerää.
Nään kukkain, lehväin versovan,
yörastaan laulut soivat;
mut rinnan raskaan vaivahan,
oi, mistä saisin hoivat?
En tuskaa tätä tunnustaa
sais sulle, vaikka halaan;
mut sydän lempeen ratkeaa,
jos kauemmin sen salaan.
Jos kylmäks mua kohtaan jäät
ja lohtuas voit eittää,
niin haudallein jo syksysäät
varisseet lehdet heittää.
Oma armas Maikki.
Sun ma olen, lemmittyin,
oma armas Maikki;
sun on sykkeet sydämein,
aatokseni kaikki.
Painun vasten poveas,
sydän kaihoon vaipuu;
vaikka epätoivoon jäin,
huolet jälleen haipuu,
Pois jos käännät rusosuus
lohdukkaan ja raikkaan,
sulo silmäs pois jos luot,
kuolen siihen paikkaan.
Mit' on elo lemmetön?
Yö, mi johti vaivaan.
Lempi päivänpaiste on,
riemun tuoja taivaan.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin,
ja kaikkoo talvi tuittupää;
sulo taivas siintää, ja pilvet poutii,
veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää.
Säde vuorten huipuilla illoin valvoo,
meri päilyy hohteess' aamukoin;
koko luonto riemuiten päivää palvoo,
ma omaa Bellaani jumaloin.
Ja kevät kukkea kesään vaihtuu,
syys keltaan käy, ja riehuu säät;
jo silloin eessä on synkkä talvi,
kunis kevään riemuisan jälleen näät.
Noin aika kierii, vuodet vierii,
elo itse muuttuu ja vaihtuu noin;
Mut kuoloon asti ma intoisasti
vain omaa Bellaani jumaloin.
Oi, ylhät ikitunturit.
Oi, ylhät ikitunturit sammalevuorten,
emo-kantajat Clyde-joen ourujen nuorten,
mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie,
ja riistalle riekon on linnustajan tie!
Mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie,
ja riistalle riekon on linnustajan tie.
Ei Gowryn suvilaaksot, ei Forthin norot armaat
niin mieltäni viehdä kuin vuorenselät harmaat;
lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo,
kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo.
Lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo,
kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo.
Ikitunturille nousen ma rinteiden laitaa,
miss' ourut alas syöksyvät uomaansa kaitaa;
siell' immen sulo seuraan ma iltahan jään,
ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään.
Siell' immen sulo seuraan ma iltahan jään,
ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään.
Hän ei ole kaunein, vaikk' kaunis on mulle;
ei kasvatusta hienoa vuorilla tulle.
Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi,
mut lempensä kumpikin toisellensa soi.
Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi,
mut lempensä kumpikin toisellensa soi.
Saa hätään sinut kauneus, jousin ja nuolin,
punehduksin ja hymyin ja haaveilevin huolin!
Äly, hienostus jos nuolia singauttaa,
ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa.
Äly, hienostus jos nuolia singauttaa,
ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa.
Mut herttainen hyvyys ja silmän sulo kaipuu,
min säihkyissä safiiri himmeäksi haipuu,
syvä lempi, -- mun syliinsä vangittuaan,
on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan.
Syvä lempi, -- mun syliinsä vangittuaan,
on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan.
Allan-virralla.
Vei tieni Allan-virran luo,
kun länness' iltarusko nousi;
haan leyhkät liehui, vilkkui vuo,
ja kultalainein laiho sousi.
Siell' lemmenlaulun kuulla sain; --
mun tykki suonet tulisemmin,
kun rinteet raikui kajahtain:
"Sua sydämestäin, Anni, lemmin!
"En kuusainkätköön, sun ja mun,
yön peikkoin koskaan päästä sallis;
ja siunattu on hetki, kun
siell' liiton teimme, tyttö kallis!
Pääs painui vasten poveain,
ja kuiskees soi: 'Sun iäks, kulta!'
kun kesken kuumain suudelmain
sa valat ikuiset sait multa." --
On kevään riemuks esikot,
ja kesä viehtyy laidunmaihin;
syys väriloistoon vehmastot
luo tunnelmiinsa kaihokkaihin.
Mut kaipuutas ei viihdä nuo,
sua niin ei sykähdytä varmaan,
ei sitä onnen hurmaa tuo,
kuin silmäinluonti oman armaan!
Kaledonia.
Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:
siell' uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!
Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,
sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot.
Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,
miss' siimeissä mulla on mökki ja lies;
haan kielojen keskellä useinpa ehtoin
käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!
Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,
Kaledoniass' siuhuvat raittihit säät!
Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:
vain sortoa siellä ja orjuutta näät!
Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,
ne hyljätä voit, Kaledonian mies;
kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,
ja on ainoa kahlehes armahan ies!
Jos mikä lie!
Ken rehti-miesnä köyhyyttään
on häpeissään ja mitä lie,
se raukka jääköön nöyrtymään!
Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
Jos mikä lie ja mikä lie,
lie halpa työs, tai mitä lie!
Vain kullan leima sääty on,
mies kultaa on, jos mikä lie.
Viis siitä, syökö kontistaan,
on sarkainen, vai mikä lie!
On houkka houkka loistossaan,
mut mies on mies, jos miten lie!
Jos mikä lie ja mikä lie,
jos kiilloton ja mikä lie,
niin suora mies, vaikk' köyhäkin
on kuningas, jos mikä lie.
Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa,
-- ties, Loordiko, vai mikä lie! --
jos sadatkin tuo pelkoon saa,
hän nahjus on, jos mikä lie.
Jos mikä lie ja mikä lie,
jos helyt, tähdet mitä lie,
mies itsenäinen näkee nuo
ja naurahtaa, jos mikä lie.
Kuningas viittaa: valmis on
parooni, kreivi, -- mikä lie! --
mut kunnonmiehen tekohon
ei pysty hän, jos mikä lie.
Jos mikä lie ja mikä lie,
jos nimein sointu mikä lie,
niin kykys, tarmos tunto tyyn'
on ylempää, jos mikä lie.
Niin käyvän, oi, sa ihannoi,
-- ja käykin niin, jos mikä lie, --
ett' tunnontyös ja kuntos myös
vie valtaan sun, jos mikä lie.
Jos mikä lie ja mikä lie,
viel' aika saa, jos mikä lie,
kun mies ja mies ne kautta maan
on veljiä, jos mikä lie!
Jessy.
Elon onnea sulle, pieno!
Elon onnea sulle, pieno!
Olet armas kuin kohtaus lempiväin,
kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Vaikk' koskaan et ole mun,
ja jo toivokin turha ois,
en mailman riemuihin vaihtaa
sulo tuskani kaihoa vois, -- Jessy!
Sees päivä mun murheiseks saa,
kun ma, toivoton, hempesi nään;
mut terve, te yön unet armaat,
ma silloin sun kaulaas jään, -- Jessy!
Hymys enkelin-armaan suot,
sun katseessas lempeä on;
mut tunnustustas en pyydä:
ero meidän on auttamaton! -- Jessy!
Elon onnea sulle, pieno!
Elon onnea sulle, pieno!
Olet armas kuin kohtaus lempiväin,
kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Muistutuksia ja selityksiä.
Siv
_Roobin_. Kuvailee runoilijan omaa syntymää 25 tammik, 1759. --
*Kyle* (myös *Coila*), kunta Ayrshiren piirikunnassa Ayr-virran
rannalla, oli Burnsin syntymäseutu. -- Kuninkaana oli Yrjö III,
vv. 1727--60. --Hyväntuulisen runon johdosta on Stothard tehnyt
hauskan taidekuvan...................................................16
_Ruispientarella_. Burnsin varhaisimpia runoja. Laulun sankaritar
lienee Annie Ronald, sittemmin rouva Paterson, "vaikka tämä itse
ei koskaan tahtonut sitä myöntää". Nuorena vuokralaisena
Mossgielissä v. 1784 Burns kävi ahkerasti hänen kodissaan ja oli
ukko Ronaldin hyvässä suosiossa. -- Kesäisin luhdit ja
ruispientaret näyttelevät tärkeätä osaa nuorison tuttavuuksien
teoissa Skotlannissa, samoin kuin Suomessakin! -- Runosta Eduard
Engel lausuu: "Saa kauan hakea, ennenkuin viime neljänkymmenen
vuoden aikuisessa Englannin kirjallisuudessa tapaa ainoankaan
laulun, missä ilmenee niin puhtaan-kainoa
aistillisuutta"......................................................18
_Roobin leikkas ruista_. Varhaisimpia Burnsin runoja. -- Roobin
on runoilija itse, -- tytön kannalta katsottuna......................20
_Montgomeryn Kerttu_. Alkukielessä "*Montgomery's Peggy*",
runoilijan kotiseudulla, Montgomeryn linnan läheisyydessä asuva
neiti *Ellison Begbie*. Peggy vastaa Margaretaa. Samalle neidolle
Burns on omistanut useita muita nuoruudenrunoja, käyttäen
nimityksiä "*Meeri Morison*", "*Peggy Alison*", "*Tibbie Dunbar*"
y. m. Runoilija kirjoittaa: "Hän (Ellison Begbie) oli kuuden tai
kahdeksan kuukauden ajan kokonaan minun jumalattarenani". Neiti
Begbie oli kasvanut verraten hienoissa elämänoloissa ja otti
mielellään vastaan runoilijan huomaavaisuudet, kunnes eräänä
päivänä ilmoitti hänelle menneensä kihloihin toisen kanssa, joka
nähtävästi voi tarjota varmemmat toimeentulon ehdot..................22
_Meeri Morison_ = Ellison Begbie. Kats. ylemp. muist.................23
_Elli Dunbar_ = Ellison Begbie. Alkukielen nimi *Tibbie Dunbar*
on vaihdettu suomalaisen korviin sulavampaan Elliin..................25
_Afton-puro._ Afton on pieni Nith-virran lisäjoki Ayrshiressä,
lähellä runoilijan myöhempää kotia Ellislandissa.....................26
_Meeri_. Meeri Campbell, runoilijan nuoruudenlemmitty, jolle
hänen sydämellisimmät ja hienoimmat runoelmansa ovat omistetut.
Runo on kirjoitettu Burnsin aikoessa jättää kotimaansa ja siirtyä
Länsi-Intiaan, Jamaikkaan............................................28
_Ayrin rannalla_. Burnsin jäähyväisruno syntymäseudulleen,
kirjoitettu vähää ennen aiottua maasta-muuttoa. *Coila* = Kyle,
kats. siv. 16........................................................29
_Pois Intiaan tule, Meeri_. Intialla Burns tarkoittaa
Länsi-Intiaa. Kats. muist. siv. 28...................................31
_Casslis-purolla._ *Casslis*- l. *Cassilis*-puron ja
*Girvan*-vuon rantamat Ayrshiressä ovat kuuluisat
luonnonihanuudestaan. Runo on omistettu Meeri Campbellille...........37
_Ylämaan Meeri_ = Meeri Campbell. Kihlatun morsiamensa
äkkikuolemaa runoilija muistelee kaihoin kautta elämänsä iän.
Meeri oli nuori tyttölapsi, joka aamuisin kantoi maitoa
Ayr-virran pohjoispuolella olevaan Montgomeryn linnaan. Lähimmät
sukulaiset asuivat Ylämaassa.........................................38
_Meerille taivaassa_. Kirjoitettu Meeri Campbellin kuoleman
kolmantena vuosipäivänä. Kohtaus, johon runoilija viittaa,
tapahtui toukokuulla Ayr-virran rannalla, missä lempivät olivat
koko päivän yhdessä. Meerin oli määrä seuraavana päivänä lähteä
sukulaistensa luo Ylämaan länsi-osaan, jäädäkseen toistaiseksi
sinne ja hankkiakseen itsellensä jonkinlaista vaatevarastoa
avioliiton solmiamista varten. Lempivät asettuivat kummallekin
puolen pientä puroa, pesivät kätensä ja vannoivat sormet
runoilijan lahjoittaman raamatun päällä toisilleen uskollisuutta,
niin kauan kuin Montgomeryn hongikkorinteet vihannoivat ja
purossa vesi virtasi. Paikkakunnan maalaisväestö osoittaa
vieläkin orapihlajaa, jonka alla lemmityt olivat istuneet.
Paluumatkallaan Ylämaasta lokakuulla Meeri sairastui kuumeeseen
ja kuoli äkkiarvaamatta Greenockissa v. 1786. Myöhemmin on
hänelle hautakivi pystytetty. Albert Träger lausuu: "Burns lempii
maitotyttöä ja kohottaa halpasäätyisen lemmittynsä Tasson
prinsessa Leonoran ja Byronin kreivitär Therese Quicciolin
rinnalle, ja ylväs, rikas Englanti pystyttää v. 1842 muistokiven
köyhän tytön haudalle"...............................................40
_Ballochmylen maat_. Ballochmyle on kaunis, upea aateliskartano
Ayr-virran rannalla lähellä Burnsin vuokratilaa Mossgielissä.
Runo on omistettu kartanonomistajan tyttärelle *Meeri
Whitefordille*, sittemmin naimisissa Cranstonin kanssa. *Catrine*
on kylä Ayrin rannalla...............................................42
_Vaikk' kävis mistä tuulen tie_. Kirjoitettu v. 1788 runoilijan
nuorelle vaimolle Johannalle, o. s. Armour. Runoon kuului
alkujaan vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, joista Burns lausuu:
"Tämän laulun kirjoitin vaimoni kunniaksi. Huom.! Oli
lempiviikkojen aika". Vasta myöhemmin Burns jatkoi runoa, lisäten
siihen neljä uutta säkeistöä. Runon aiheutti seikka, että Burnsin
otettua haltuunsa Ellislandin vuokratilukset Nith-virran
rannalla, nuori vaimo jäi aluksi vielä vanhempainsa kotiin
Mauchlinéiin, kunnes asunto oli saatu vuokratilalla kuntoon. --
*Clyde*, Skotlannin suurin virta. -- Oikullinen sointujen kudonta
esiintyy jo alkuperäisessä runossa...................................43
_Hannalle_ = Johanna Armourille. Kats. edell. muist..................46
_Jos Parnassolle nousta voisin_. Runoilijan tuliaislaulu nuorelle
vaimolleen, hänen saapuessaan uuteen kotiinsa. Vrt. muist. siv.
43. --*Parnassos*, vuori Kreikassa, Apollon ja runotarten
tyyssija. --*Corsincon*, Nith-virran lähdevuori......................47
_On kaihoin syynä mielitietty_. Tämä laulu, joka on useille
kielille käännetty, on ajateltava *neidon* lausumaksi kaipuuksi......55
_Viime suudelma nyt sulta_. Runoelma lienee katsottava
romanssiksi. Alkukielessä esiintyy tekaistulle vivahtava neidon
nimi *Nancy*, vastaten sointuun *fancy*. (Suomennoksessa: tytti
-- sytti). Walter Scott lausuu runosta, että siinä on "tuhansien
romaanien sisällys"..................................................56
_Jäi talven valta taa_. Runoelman pohjana on kansanlaulu.............58
_Niin vapaa olin, riemuinen_. Burns kirjoittaa: "Laulun kuoro
(s. o. 2:nen ja 8:s säkeistö) on vanha, muu minun omaani". --
Ballaadi perustuu Skotlannin maalaisväestön vanhaan tapaan
kudottaa kankaansa omista langoistaan kaupungin ammattikutojilla.
Jotta työ tulisi halvemmaksi, oltiin itse avuliaina kangasta
kuteelle pantaessa...................................................61
_Gallan rannalla_. Runo on kirjoitettu kylärenkutuksen jatkoksi.
Kuoron (1:sen ja 5:nen säkeistön) on Burns saanut kansan suusta.
*Galla* on Pohjanmereen virtaavan Tweed-joen syrjäjoki...............63
_Meidän armas Perthin Maikki_. Poikaparven ihailema neito on
alkukielessä *Theniel Menzie*, joka nimi jää suomalaiselle
oudoksi. Olen valinnut nimen *Perthin Maikki*, koska *Dye*-joki
ja *Darletin* kauppala ovat Perthin piirikunnassa. Samaan tapaan
on Gustav Legerlotz saksannoksessaan käyttänyt tunnusnimeä
"*Allans* holdes Kind *Marie*". -- Runo kirjoitettiin Burnsin
ensimmäisellä matkalla Ylämaahan v. 1787, "jolloin runoilija,
tanssittuaan kaiken yötä Pohjan veikeiden tyttöjen kanssa,
aamulla malja kädessä tervehti päivää, sen noustessa yli
Ben-Lomondin jäätiköiden"............................................65
_Niin pitkä on ja kolkko yö_. Vanhaa laulua mukailemalla
kirjoitettu geeliläiseen kansansävelmään.............................67
_Bruce Bannockburnin taistelussa_. Kuningas Robert Bruce voitti
Bannockburnin taistelussa v. 1314 Englannin kuninkaan Edvard II:n
ja turvasi siten Skotlannin itsenäisyyden. -- Burns kirjoitti
tämän ballaadin v. 1787 ukkosenilmalla metsässä, käytyään
muinaista taistelukenttää katsomassa.................................73
_Hyvästi, maine Skotlannin!_ Tämän historiallisen ballaadin
tapahtuma-aika johtaa meidät David II:n (vv. 1329--71) ja Edvard
Baliolin välisiin taisteluihin ja on pantu vanhuksen suuhun, joka
on ottanut osaa Skotlannin kansallissankarien, William Wallacen
ja Robert Brucen vapaustaisteluun. Englannin kannattamana Edvard
Baliol sai kuningas David II:n väliaikaisesti vangiksi. --
Runoilija on kuitenkin näiden muinaisten aikain kehykseen
kätkenyt omia ajatuksiaan myöhempäin aikain tapahtumista ja oman
myötätuntonsa karkoitettua Stuartien hallitsijasukua kohtaan,
antaen runoelmalleen värityksen, joka viittaa Cullodenin
taistelun aikoihin. Mainitussa taistelussa (v. 1746) viimeinen
Stuart-suvun valtaanpyrkijä joutui tappiolle. -- *Tweed* ja
*Sark* ovat Skotlannin rajajokia Englantia vastaan...................75
_Kuningatar Maria Stuartin valitus_. Skotlannin kaunis,
kevytmielinen, onneton kuningatar Maria Stuart (vv. 1560--1568)
sai viettää lähes kaksikymmentä vuotta läheisen sukulaisensa,
Englannin kuningattaren Elisabetin vankeudessa, kunnes Elisabet
hänet mestautti v. 1587. --Maria Stuart oli ollut Ranskan
kuninkaan Frans II:n puoliso. Tämän kuoltua (v. 1560) hän otti
perintömaansa, Skotlannin, kruunun haltuunsa. -- Maria Stuartin
poika Jaakko nousi Elisabetin viime säädöksen mukaan yhdistetyn
Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimelle ja hallitsi
Suurbritanniaa Jaakko I:n nimellä (vv. 1603--1625)...................77
_Maanpakolainen_. Ballaadin kuvaama aika on v. 1690, jolloin
karkoitettu Jaakko II Stuart Ranskan ja Skotlannin katolilaisten
avustamana oli noussut maihin Irlannissa, voittaakseen takaisin
kruununsa Wilhelm III:lta, mutta kärsi tappion Boyne-joen
taistelussa. Ballaadin sisällys kokonaisuudessaan on pantu
irlantilaisen neidon suuhun, jonka skotlantilainen ritari on
onnettoman taistelun jälkeen henkipattona lähtenyt maanpakoon.
Neito muistelee yksityiskohdittain ritarinsa lauseita ja viime
eleitä eronhetkenä...................................................80
_Hatun keikkua anna!_ Ylämaasta Alamaahan (Lawland) muuttanut
poika kulkee sotarivissä armaansa ikkunan ohi taisteluun
Stuart-suvun puolesta. Aika on vähää ennen Cullodenin taistelua
v. 1746. Vrt. muist. siv. 75.........................................82
_Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa_. Karkoitettu Jaakko II
Stuart on kärsinyt tappion Boyne-joella v. 1690. Kapinaan
nousseita Skotlannin katolilaisia kohtaa rangaistus ja vaino.
Vrt. muist. siv. 80..................................................83
_Ylämaan Heiska_ on lähtenyt Amerikkaan Cullodenin onnettoman
taistelun jälkeen v. 1746. Vrt. muist. siv. 75.......................85
_Invernessin impi_. Inverness on Skotlannin Ylämaan pääkaupunki,
Drumossie Cullodenin taistelukentällä oleva kangasmaa; Vrt.
muist. siv. 75. Cullodenin taistelussa v. 1746 joutui Stuartien
asia kerta kaikkiaan häviölle, ja Englannin käskynhaltija,
herttua Wilhelm toimeenpani heti sen jälkeen ankaran verioikeuden
ja koston Skotlannin Ylämaassa.......................................87
_Macphersonin jäähyväiset_. James Macpherson, suunnattomista
ruumiinvoimistaan ja rohkeudestaan kuuluisa sissi ja
klaanipäällikkö eli 1700-luvun alkupuolella. Hänet vangittiin
salakavalasti ja hirtettiin joko Invernessissä tai Bauchissa,
kertoo Walter Scott. Hirsipuun telineellä hän soitti rakkaalla
viulullaan viime sävelmänsä, joka hänestä on saanut nimensä, ja
tarjosi käsi ojossa viulunsa sille, joka ottaisi soittaakseen
samat sävelet yli hänen ruumiinsa. Kun läsnäolevan klaanin miehet
olivat vaiti, hän iski viulun teloittajan päähän ja teki
kuolonhyppäyksensä. Macphersonin kuuden jalan mittainen kalpa on
vieläkin nähtävänä Fifen kreivin asesalissa Duff-Housessa. --
Burns on muodostanut ballaadinsa "Macphersonin kerskaus"
nimisestä kansanlaulusta, jota hän on karsinut, jatkanut,
parannellut ja pyöristellyt..........................................88
_Ei ketään_. Tällä runolla Burns tervehti nuorta vaimoaan Hannaa,
hänen saapuessaan Ellislandin vuokratilalle ja astuessaan yli
tuvan kynnyksen. Vrt. muist. siv. 43. Runoilija lausui usein,
että hänen onnellisin aikansa oli ensimmäinen talvi Ellislandissa
(vv. 1788--89), jolloin hän sai elää perhe-elämää ensi kerran
oman kurkihirren alla. -- Runomitta ja kertaussana *ei ketään*
(naebody) on kansanlaulusta lainattu.................................96
_Saa rengit vetää unta_. Burns kirjoittaa: "Tämän laulun kuoro
(s. o. 1:nen ja 4:jäs säkeistö) on vanha, molemmat muut säkeistöt
ovat minun omani"....................................................98
_Ylämaan-naisen kehtolaulu_. Klaani-järjestelmän aikana oli
rosvous ja naisen ryöstö 1700-luvun alkupuolella vielä varsin
yleistä Ylämaassa. Rosvoretket tehtiin Alamaan laajoille
rannoille...........................................................102
_Piru ja tulliherra_. Kirjoitettu v. 1792, Burnsin yksin
vartioidessa eräänä myrskyisenä talviyönä salakuljetuslaivaa,
joka pääsi livahtamaan, kun hänen apulaisensa eivät ajoissa
saapuneet virkaansa hoitamaan. Runo on hauska todistus runoilijan
itseironiasta, mutta osoittanee myöskin, kuinka väärässä asemassa
hän tunsi olevansa tullivartijan toimessaan.........................103
_Nicolin Liisun kuolema_. Burns oli ystävältään, Edinburghin
korkeakoulun opettajalta *William Nicolilta* saanut Ellislandin
vuokratilalle lahjaksi jo vanhahkon hevosen, joka aikaisemmin oli
ollut presbyteriläisen papin oma. Hyvästä hoidosta huolimatta
hevonen sai taudin ja kuoli runoilijan suruksi. Katkeran mielensä
hän purki ivalauluun. -- *Crain* (myös Clouden), *Nith-virran*
syrjäjoki. Viimemainitun rannalla oli runoilijan koti...............105
_Sulo Jenni_. Burnsin myöhäisimpiä runoja. Omistettu Jane
Lorimerille, harvinaisen kauniille ja henkevälle rouvalle, joka
lyhyen avioliiton jälkeen oli eronnut miehestään, ja "oli Burnsin
viimeisinä elinvuosina hänen runottarensa"..........................110
_Craigie-Burn_. Dumfriesin lähellä oleva metsä, jossa runoilija
mielellään käveli ja missä hän ensin tutustui Jane Lorimeriin.......112
_Oma armas Maikki_. Burnsin loppu-iältä. Lempensä "esineet"
runoilija usein salasi tekaistujen nimien verhoon. Alkukielessä
on neidon nimenä epätavallinen *Nancy*, säkeen "ev'ry rovin'
fancy" vastineena. Kun nimellä sellaisenaan ei tässä ole
merkitystä, on se vaihdettu nimeen Maikki, joka etsimättä antaa
vastasäkeen "aatokseni kaikki"......................................114
_Jo kevät riemuisa saapuu hymyin_. Runoelma on viime aikoihin
saakka pysynyt nuorison lempilauluna Nith-virran laaksossa..........116