Waimosta, joka Hukkui.
Oli Waimo onnetoinen
Joka wajosi wetehen
Hukkui wirtahan wälehen,
Tätä miesi murheellinen
Haki suurella surulla
Jotta löytäisi joesta
Hukkunehen hengettömän
Waimon ruumihin wedestä
Työnsi wenehen wesille
Paatin parahan talosa
Jolla souti suoritteli
Wasta wirtoa melowi
Kohden koskea kokeewi
Kexin kanssa kelwollisen,
Ratki kaikilta kysyywi
Jotka wastahan joella
Häntä sousit suannolla
Joss he tietäsit todella
Misä ylhällä ylemmä
Ruumis Akan rakkahimman
Kosken alla ajeloowi
Sillä täällä tännempänä
Kaatu katala wetehen
Wiery ulos wenehestä
Aiwan tuolla alempana
Suannolla sirkiällä:
Kaikki wastaisit wagasti
Huusit hänelle hywästi:
Ookkos hulluna, hopero!
Jossas ettit Emäntätäs
Haet waimo wainaajatas
Alta weden wierywäisen
Nijn sun täytywi todella
Kiwan alta ahkerasti
Alas souta alemmaxi
Hywin hakea halulla.
Eipä totta tosiahan
Wastais ukko uhkeasti,
Sillä waimo wainajani
Eukko tämä eläisänsä
Oli aina arwollainen
Juuri kumma, ja kamala
Itte pintainen peräti
Warsinni wastahakoinen
Joka soti soutamalla
Wasten tuulta ja tulea
Wasten altoja ajaxen;
Sentään uskon uiskelewan
Luulen wissihin wagasti,
Jotta jälkeen kuolemangin
Eukko erannut elosta
Wasta wirtoa wetäy,
Ylöspäin on yötynynnä.
Ei paha lyöden parane:
Ken pahan tawat sanowi
Se taiwaan tähdet lukowi
Meren aallot arwoapi.