Yxi Sonni ja Hyttynen.
Yxi Hydet, joka oli istunut Sonnin sarwille, rukoile sijwollisimmasti
häneltä anteexi, että hän teki hänelle sen waiwan; mutta etten minä
mahda kauwwemmin waiwata sinua, niin minä tahdon kohta männä pojjes.
Älä aiwoas sillä särje, wastais Sonni; sillä se on minulle yhtä kaikki
joss sinä pysyt sijnä eli menet pois. En minä hoxannut, koskas sijhen
istuit; enkä minä paljon murehdi, joss sinä mänet tiehes.
_Oppi_. Tämän pienen Itikan korkia luulo ittestään, kuwaa meille yhden
mielen-laadun, jonga me tapaamme joka päiwä mailmasa ymmärtämättömäin
seasa, jotka aina tahtowat näkyä suuremmalta, kuin he itte työsä owat.