Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.
Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran,
yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun
täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan
wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin
minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään
kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen
kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta
ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa.
Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku
sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan,
että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän
jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna
Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä
taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä
rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut,
ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen,
wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo
rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo
oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos
koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.
Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta
riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman
haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.
_Oppi_. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten
meille ihmisille wahingollinen.