Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.
Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy
Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto
kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja
walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan
kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä
enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä
kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki
monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket
kuin minä messuan -- Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä --
Ak! -- nijn minä muistan minun Tuorikkini -- woi kuinga se oli --
_Oppi_. On hulluja kylwämätäkkin.