Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun.
Koska kerran yxi Jalopeura kiljui mettäsä, tuli yxi Sääski lentäin, ja
istu hänen turpa jouhijnsa (partaan) ja rupeis torailemaan eli rijtaan
Jalopeuran kansa, haastain, kumpi heistä molemmista olis kunniallisempi
ja urhollisempi ulias ja sankari.
Mitä minä huolin sinun hampaistas ja kynsistäs sano Sääski, jotk' on
waan semmoset aseet, jotk' on kaikilla hulluillakin ja kehnomillain
hullujen eli waiwasten huonesa?
Mutta mitä urhollisuuteen tulee, nijn haastan, käsken ja manaan minä
sinua ulos nyt kohta tämän kautta, ettäs sen pian näytät ja koettelet.
Sitten puhallettijn sota torwijn, ja ne sotiwat käwit kohen ja
toistensa päälle.
Sääski tunki itsensä Jalopeuran sieramihin, ja pisti siellä nijn
kauwan, että Jalopeura omilla räpylöillään ja kynsillään pahoin
haawoitti ittensä, ja Sääski nijn muodon wijmmein tuli woittajaxi.
Sitten puhallettijn ero, ja Sääski lensi sieltä pojes. Mutta sitten
tällä woittajalla oli se kowa onni, että hän tarttui kijnni hämmähäkin
werkoon, josa se sitten sen enemmän sulloi hänen sydäntänsä, ja pisti
hänen pernaansa, että hän näki itsensä yliwoitetuxi nijn kehnolta
matelewaiselta, koska hän kuitengin ennen oli tullut Jalopeuran ylitse
woittajaxi.
_Oppi_. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain
wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden,
nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli.
Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen
aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata
tappion ala.