Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).
Yxi Koira ja Kukkoi kuljit kerran yhdesä yhtä mehtä matka, jonga he
taiwalsit kahden mehtolan synkän läpitse. Mutta taipalella täyty heidän
yötä pitää ja lewätä, Koira pani maata puun komuun, ja Kukkoi istui sen
oxalle. Puoli yön aikani rupeis Kukko tawallisuuden jälkeen laulaman,
josta yxi Kettu joka oli sijnä seudusa sai tilaan, että lähestyä puuta
ja terwehtää häntä. Koska hän sinne tuli, ja äkkäisi Kukon ylhällä,
nijn hän jo edeltä kättä nuoleskeli suutaan, ja ajatteli ainoastansa.
Kuinga hän liehakoitsewilla ja makeilla sanoilla mahtais wietellä häntä
alas. Hän wannoi, ettei hän ikään eläisänsä ole kuullut nijn kaunista
enkelin ääntä; ja olis hänen ilonsa sitä suurempi ja ulossanomatoin,
jos hän sais sylijnsä ottaa sellaisen eläimen, joka hänelle on
weisannut nijn suloisen ehto wirren. Kukko antoi hänelle tämän päälle
sen wastauxen: sano ensin portin-wartialle täällä alhalla, että hän
awaa owen, nijn minä saan sen huwituxen astua alas sinun tygös. Kettu,
nijnkuin käskettijn, mutta samasa ulos hyppäis Koira ja puri hänen
kuolliaxi.
_Oppi_. Mailman tapa on, että yxi wuoroin pyytää toistansa wietellä ja
pettää.