Se oli eräänä synkkänä yönä; tähdetön taivas lepäsi raskaana maan
päällä, niinkuin musta marmorinen kansi hautakummulla.
Eikä mikään muu häirinnyt tämän yön hiljaisuutta kuin omituinen,
ikäänkuin kepeän siivenlyönnin ääni, joka silloin tällöin kuului
maaseudun ja kaupunkien yläpuolella.
Ja silloin pimeys yhä synkkeni, ja jokainen tunsi sieluansa kouristavan
ja pöyristyksen kulkevan suonissaan.
Ja mustalla verhotussa salissa, jota valaisi punertava lamppu, istui
seitsemän purppuraan puettua miestä seitsemällä rautaistuimella, päät
kruunujen peittäminä.
Ja keskellä salia kohosi valtaistuin, kuolleiden luista tehty, ja
valtaistuimen juurella oli jakkarana kumoon kaadettu ristiinnaulitun
kuva ja valtaistuimen edessä eebenpuinen pöytä ja pöydällä astia täynnä
punaista ja vaahtoavaa verta ja ihmisen pääkallo.
Ja nuo seitsemän kruunattua miestä näyttivät miettiväisiltä ja
surullisilta, ja kuoppiensa pohjalta heidän silmänsä silloin tällöin
singahduttivat lyijynkarvaisen tulen kipinöitä.
Ja yksi heistä nousi ja lähestyi valtaistuinta horjuen ja laski
jalkansa ristiinnaulitun kuvan päälle.
Siinä silmänräpäyksessä hänen jäsenensä vapisivat, ja hän näytti olevan
pyörtymäisillään. Toiset katselivat liikkumattomina; he eivät vähääkään
liikahtaneet, mutta jokin, en tiedä mikä, kulki heidän otsansa yli, ja
hymy, joka ei ollut inhimillistä laatua, veti kokoon heidän huulensa.
Ja se, joka oli näyttänyt olevan pyörtymäisillään, ojensi kätensä,
tarttui astiaan, joka oli täynnä verta, kaatoi sitä pääkalloon ja joi
sen.
Ja tämä juoma näytti vahvistavan häntä.
Ja hän nosti päätänsä, ja hänen rinnastaan kuului tämä huuto niinkuin
kumea korina:
"Kirottu olkoon Kristus, joka on palauttanut maan päälle Vapauden!"
Ja nuo kuusi muuta kruunattua miestä nousivat kaikki yhdessä ja kaikki
yhdessä he päästivät saman huudon:
"Kirottu olkoon Kristus, joka on palauttanut maan päälle Vapauden!"
Ja sitten, kun he olivat taas istuutuneet rautaistuimilleen, sanoi
ensimmäinen:
"Veljeni, mitä meidän pitää tehdä tukahduttaaksemme Vapauden? Sillä
meidän valtakuntamme on lopussa, jos sen valtakunta alkaa. Meillä on
kaikilla sama asia: jokainen ehdottakoon sitä, mikä hänestä näyttää
hyvältä.
"Minä puolestani annan seuraavan neuvon. Kuka pysyi pystyssä meidän
edessämme, ennenkuin Kristus tuli? Hänen uskontonsa se on tuhonnut
meidät. Hävittäkäämme Kristuksen uskonto."