I
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen! Amen!
Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisillä hyvä
tahto!
Kellä on korvat kuulla, se kuulkoon; kellä on silmät nähdä, se avatkoon
ne ja katsokoon, sillä ajat lähestyvät.
Isä on siittänyt poikansa, Sanansa, ja Sana on tullut lihaksi, ja hän
on asunut keskuudessamme; ja hän on tullut maailmaan, ja maailma ei ole
tuntenut häntä.
Poika on luvannut lähettää lohdutuksen Hengen, Hengen, joka käy ulos
Isästä ja hänestä ja joka on heidän keskinäinen rakkautensa: se on
tuleva ja uudistava maan ulkomuodon, ja silloin on oleva ikäänkuin
toinen luominen.
Kahdeksantoista vuosisataa sitten Sana kylvi jumalallisen siemenen, ja
pyhä Henki hedelmöitti sen. Oli ihmisiä, jotka näkivät sen kukoistavan,
he maistoivat sen hedelmiä, elämän puun hedelmiä, joka oli jälleen
istutettu heidän halpaan asuntoonsa.
Minä sanon teille, heidän keskellään oli suuri ilo, kun he näkivät
valon ilmestyvän ja tunsivat itsensä taivahisen tulen kokonaan
läpitunkemiksi.
Nyt on maa jälleen muuttunut pimeäksi ja kylmäksi.
Meidän isämme näkivät auringon menevän mailleen. Kun se laski
taivaanrannan alle, niin koko ihmissuku vavahti. Sitten tapahtui tuossa
yössä jotakin, en tiedä mitä, jolla ei ole nimeä. Yön lapset, Lännen
taivas on pimeä, mutta Idän ilmanranta alkaa valjeta.