Entinen ja Aabeli.
AABELI.
Missä rosmo roikalehat?
Oiva siivon out olillen,
Hyvän ruukin ruumenillen
Saanut keskellen ketoa.
Olet out mättännä mäellen
Pehut pellonpientarillen.
KAINI (Tapaillen häntä).
Kyllä sullen kylvyn annan
Kerran kelmijä opetan
Näsäkuokkoa kuritan.
AABELI (Pakoonjuosten).
Eeva kultainen emäni,
Armas Aadami isäni!
Kaini luuni katkaisoovi,
Kaini lopettaa lopeti!
(Takaisitullen).
Mitäs mielit tästä saaha,
Työstä tuhmasta tulevan?
KAINI.
Minä mielin matkustella
Kauvas teijän kansastanne,
Luopuin luotanne lopeti:
Niinmä poltan toisenpuolen,
Oman vuittini olista
Uhmallani uhrikseni.
AABELI.
Tokkos luulet toisenpuolen
Sullen turakka tulevan:
Mitäs miettisit minullen
Heittää heittolas osaksi;
Minä sulta miesivuitin
Vaain valmiista eloista.
KAINI.
Mink out vaivan valmistaissa
Nähnyt näihen hankinnassa
Mitä antanut apua?
AABELI.
Mie oun kahtonna karihtat,
Kesät vahtinna vasikat,
Vuohet, vuonnat paimentanna,
Lauman laihoilta ajanut,
Karjan viljankasvavalta
Kapaleelta karttanunna.
KAINI.
Elä eilleenkin samaite,
Tuolla toimella, tosita,
Varsin huoleta, hoputa;
Soita soita kasvamaan,
Laula pellot pehmiäksi,
Tasaiseksi nurmet tanssi,
Hauku halmeita keollen:
Makaa päivät päästä päähän,
Vietä iltaisi ilolla,
Aika alti leikitessä:
Minä muutan muillen maillen,
Ehin muualta eloni.
AABELI.
Se on Kaini kaunis poika,
Hyvä vara vanhemmillen
Kuin on halu kulkemuksen,
Vaelluksen vanhemmista.
Ne on mielet oiva miehen
Hyvätahtoisen tapoja;
Mikä heillen tuossa turva?
Ainoa on Aabelista,
Varsin vanhana varasa.
Vielä hävittää hävytön
Ennensaatuja eloja.
Luojallemme tokko luulet
Ollenkaan otolliseksi,
Uppalantin uhmauhrit.
KAINI (Uhkaten).
Haasta vielä harvahammas,
Pahapaltoinen pakise,
Tarinoippa tarhapöllö;
Konsa on sinusta ollut
Jokuu vara vanhemmillen
Heillen töissä helpotusta
Heillen atrian apua.
Pijät pilkan pilkkahammas,
Naurahtelet narrinalku
Minun uhmauhrilleni
Onko sun otollisemmat
Veriuhrit, velkauhrit
Syyttömistä syntyneistä,
Karihtoista kasvavista
Vuohen vuonnista somista?
Vielä vinkuuvat käsissä
Aläjäävät, ääntelöövät,
Jätiseevät jäännöksesä,
Täriseevät tähteesä.
AABELI.
Sun on uhrit uhmauhrit,
Uhrit ulkokultaisuuden.
(Kaini laittaa uhriaan. Aabeli myöskin laittaa uhrilaivan,
ottaa vuonnan jota hän rupea uhraamaan).
KAINI.
Heitä vuonnat, vuohenpojat,
Laske kasvamaan karihtat;
Irti päästyä ilosa
Paistiuhria parempi;
Otan uhrin uihkavaisen
Vielä vinkuvan käsistä,
Sylistäsi sykkäväisen
Kaappaan lampaan lavasta,
Käpälästä vohlanvuonnan,
Lapaluistasa lujasti;
Jolla päätän päätä vasten,
Kolhoon kohti kulmiasi.
AABELI (Vääntää niskat nurin vuonnalta ja pistää tulen lavan
alle joka yhtäkkiä leimahtaa tuleen.)
Kaho Kaini uhriani
Se on kerran kelpo käistä
Otollinen, oivallinen,
Jumalallen juhlattuna;
Sun on auonnasta pahasta
Pahakiukkuisen, kirotun.
(Kaini koittelee sytyttää uhriaan ruumeniin puolelta vaan
tuuliaispää kiehtoo; josta tuli tukehtuu; hän sytyttää
uuvestaan ja se tapahtuu samoin; Aabeli sytyttää olkiin
puolelta ja se samassa leimua täyvessä tulessa).
Kuin on uhri kunnonkäistä,
Tuli hurskaalta tuleepi
Niin se ei samaite sammu
Kuin jos kurja uhroapi.
KAINI (Sammuttain).
Kuka kuhtunna sinua,
Kuka kuhtui kunnottoman
Joka saattoi sammutellen
Tämän työni tärviöllen?
AABELI.
Minä leimullen levitin,
Saatoin tuimallen tulellen
Jot ei voinut konnankonstit,
Kekäleesi kelvottoman,
Sytykkeesi synnin orjan.
KAINI.
Kekälein on kelvolliset
Parannella partoasi,
Harvennella hampaita
Suurta suutasi tuketa.
AABELI (Pakoonjuosten).
Eeva kultainen emäni,
Armas Aadami isäni
Kaini päälen karkovaapi!
KAINI (lähättäin kekäleen Aabelin jälestä josta hän kaatuu).
Sattuipa kovan kovasti,
Kovin päähäsä kolahti,
Otanpuolellen osautui,
Ohuvehen ohtaluuhun:
Ett ei liiku, lähennäyvy
Eikä seiso säärillesä.
(Likenee).
Veikolla verinen kulma,
Alti Aabeli veressä,
Lepässä leviä leuka,
Otassasa orvasketta,
Marraskettu maksankarva;
Punassa punaiset posket,
(Tuskalla).
Nouse nuoroinen nopeesti!
Elä viikoista vihoa
Pijä pitkäistä toroa;
Elä muistele eneä
Väärintehtyjä tekoja.
Empä kulloinkaan eneä
Taho kansasi tapella
Vasten sinuu vastustella
Saattaa sua suutuksiisi:
Annan vallan vanhemmaisen,
Evut eillä synnytetyn.
(Liikuttain häntä).
Vielä poskissa punoa
Vaan ei vastoa minullen;
Ei ou jäykenneet jäsenet,
Vielä veri liikkeissä,
Vielä silmäsä siniset.
Nouse armas Aabelini,
Pijan pikku veikkoiseni,
Herriherttainen hereä,
Veli veikkonen havaha!
Kuule kulta kukkaiseni!
Elä kuvaile eneä;
Ne on leikit lemmon leikit,
Kummat kuolun kursaukset
Hirmuisesti hirvittävät!
(Liikuttain uuvestaan nousevalla kauhistuksella).
Kylmät ovat kyynäspääsä
Vielä kalvoiset vilummat,
Jäsenesä jäykkenöövät,
Silmät siirtyyvät siniset
Kalvettuvat kasvopääsä,
Muoto muutuupi rumaksi;
Jo on sieramet siniset,
Kintut kiini toisissansa,
Veri sepo seisattunna:
Mikä kumma, liekkö kuollut,
Liekkö hengen heittänynnä,
Kalma silmäsä sitonut.
Tuoni äänesä tukennut,
Surma suusa suittanunna?
Tähän syyhyn syynalainen
Oun minä poloinen poika;
Mitä tehä, minne männä,
Miten päästä päiviltäni,
Kuten kuolema tavata,
Ennättää elämän loppu,
Kiirehtiä kuolun kimppu?
Tulisikko surmantuskat,
Kuolunkoprat kopristaisi,
Vaipuisivat tunnonvaivat,
Katoisivat kauhistukset!
Mitkä vaivat surmanvaivat,
Kutka tuskat kuoluntuskat?
Vasta vaivat tunnonvaivat,
Äskön tuskat tunnontuskat.
Eiköön akkani apua
Jotain taitaisi tavata
Keinoo keksiä osaisi,
Että vielä virkoaisi,
Että elähtyis eloon,
Vielä henkiin heräisi?
(Mänee moniaita askileita vaan tulee kohta takaisin).
UKKOISEN ÄÄNI.
Kuka kuhtu, kenkä huusi,
Mikä minua manasi,
Kenkä nimeltä nimesi?
ÄÄNI (ukkoisenjyrinällä).
Missä veljesi venyypi,
Kussa Aabeli asuupi?
KAINI.
Ounko vahti, vartijoija,
Pantu paimeneks hänellen?
ÄÄNI (ukkoisenjyrinällä).
Miks on veljesi veressä,
Miksi muoto mustelmoissa,
Kaunis kasvosa lepässä?
Veljenveri vaahtevainen
Vaatii kostoa kovoa.
KAINI.
Veljen veren velkapäänä
Verivelka velkanani;
Veljenmurha muistettava.
(Vapisevalla äänellä).
Mesisiskoni Mehaala,
Avioni, ainoani!
Tule tuskassa avuksi,
Ehkä neuvon ellentäisit,
Avun akkani havaisit;
Miten sulen surmanhaavat,
Lävet kuoleman kuroisin,
Veljenveri seisattuisi,
Herumasta herkiäsi;
Joka vaahessa valuupi
Alti Aabelin alaite,
Verilääsönä veäksen,
Mänöö mättäihen lomassa,
Tuolla turpeihen välissä.
Tule sijo silmiäni
Että ehkies en näkisi!
Luonto luovuta elosta,
Salli surma saastaisellen,
Saata tunto sammuksiisa,
Tunnonvaivat vaipumaan,
Ajatukseni aseta!
Vaan on vaivat vastaisetkin
Tulet helvetin tulevat
Yhtä vaikiat varoilla,
Säkeneitä säästöisässä,
Tulilinnussa kipuja.