TULLIA: Tarkoitat: _meidän_ poikamme, Tarquinius. (Laskee kätensä hänen
olalleen.)
TARQUINIUS (kuten edellä.) Tässä on siis koko perhe kokoontunut. —
(Vaitiolo. Ukkosta ja salamoita. Sade lankeaa.) Menkäämme!
TULLIA: Minne?
TARQUINIUS: Jonnekin, missä ei sade pieksä meidän kasvojamme.
SEXTUS (itkien): Siis erämaahan kuolemaan!
TARQUINIUS: Vaeltamaan ovelta ovelle, jos niin tarvitaan.
TULLIA: Tarquinius Superbus! Sinä suuri sulho minun nuoruuteni!
(Syleilee itkien häntä.)
TARQUINIUS (särkyvällä äänellä): Tullia, tulitukka! — (Hilliten
itsensä.) Ojenna minulle toinen kätesi! Ja poikani Sextus ojentaa
minulle toisen. — (Suurimmalla ponnistuksella.) Kas niin! Ja nyt kohti
tuntemattomia kohtaloita. (Vaeltavat hitaasti vasemmalle. _Tullia_ ja
_Sextus_ itkevät ääneen, _Tarquinius Superbus_ kulkee hartiat kumarassa
ja hoippuen kuin vanha ukko heidän välillään. Ukkosta ja salamoita.)
Esirippu.