"Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
Laske minun ketollen käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa ketolla öyläin." --
"Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
Laske minun kukissa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa kukissa öyläin." --
"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
Laske minun marjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa marjassa öylöin." --
"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
Laske minun karjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa karjassa öylöin." --
"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
Laske minun kylässä käymään!"
"Määppäs jos! --
Luuletkos
Ettäsä kotihis löyät?"
Piikapa läksi: ja ketollen hän kävi,
Ja pitkin Pohjan-maita hän juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
Ja Karjalassa kauvas hän juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hän vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
Ja Savon-maita samoi ja juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
Ja Hameen-maita hätin hään juoksi.
Mitäs hään tei?
Ja mitä hään vei
Emonsa kultansa luokse?
Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
Ja Uuen-moasta Turkuhun juoksi.
Mitäs hän tei?
Ja mitä hän vei
Emonsa kultansa luokse?
Löysi hän kyntäjän ja Hevoisen ja auran,
Ja kaikki hään helmassaan peitti.
Kaikki hään voi,
Ja kotiisak toi:
"Kuules mun kultainen Äiti:
"Mikäpä Herhiläinen lehossama löysin?
Moassa se möyräis ja möykkäis.
Tarttui niin
Karttuihin kiin,
Ja turvessa toukkais ja töykkäis."
"Kuules mun Piikasein, kultasein -- kuuleppas,
Laske häntä mehtähän jälleen!
Tännepä hyö!
Tuloovat. Myö
Vaipumille pois tästä välleen."
Niinpä ne laulovat Kalevaisen lapset,
Ja minä heijän voimansa kiitän.
Moasta ja soist',
Muuttivat pois,
Eik heit' ouk kuuluna siitten.
G--nd.