YHEN ARMOTTOMAN NEIJON SURKUTTELEMISTA.[180]

Minä yksi niin kuin Tetri!

Viel' on teurill' toinen puoli;

Minä yksi niin kuin Piäsky!

Viel' on Piäskyll' peävanhinta;

Minä yksi kuin tuo Kurki!

Viel' on Kurell' kuuenneksi;

Minä yksi niin kuin Sorsa!

Viel' on Sorsall' miesparinsa,

Minä, aina aivanyksi!

Mull' ei ouk oma Isäini,

Mull' ei ouk oma Emäini;

Susi on mun souvattanut,

Karhu on mun kasvattanut,

Mehtäsika suositellut.

Kaik' Kullat lahtöövät kotiinsa;

Kuhun lähen minä Isätä!

Kuhun lähen minä Emätä!

Kuhun vieryn veljetöinnä!

Kuhun astun auttajata!

Kiven juureen, kannon juureen,

Puun juureen, petäjän juureen,

Lepän lenkohon sylihin,

Koivun kalliin käsihin,

Hoavan harmaan helman alle!

Kellen raikkaan kurjat mielet

Kellen vaivaani valitan!

Kellen viskonma vihaini?

Kivellenko kirkkotiellä?

Paellen Papin pellon peällä?

Kivi korkia -- ei puhukkaan!

Poasi paksu, ei pajata.

Kivi ei muista Neijon kieltä,

Poas' ei Neijon palvellusta!

Kujerran kulta-kukillen,

Ankerheinillen valitan;

Itken nuorellen ruohollen.

Kulta-kukat kellaistuuvat,

Anker'-heinät hualistuuvat,

Ruoho nuori notkistuupi

Minun kultain kujerressain.

Minun hanhein valitessain.

Myöpä kaksi orpo-lasta,

Lähhemme pyhänä kirkkoon!

Valkeet rievut piässä,

Valkeet rievut käissä,

Itku-kirjat riepuhussa.

Lähkem' Emän hauvan peälle,

Lähkem' Isän hauvan peälle, --

Äiti hauvasta puhuupi:

"Kuka liikkuu hiekan piällä?

Kuka astuu hauvan piällä?" --

Minä kuulin; vastais'n vastaan:

Tytär liikkuu hiekan piällä

Tytär astuu hauvan peällä,

Nouse ylös Emoseini!

Nouse ylös Isoiseeni!

Nouse mun piätä sukmaan,

Jalan alle harjamaani,

Anto-vakkaa valmistamaan,

Kirstun kanta kiinittämään!

Emä hanuasta puhuupi:

"Ei voi nousta Tytär rukka

Ei voi nousta, ei havaihta!

Murto kasvaa mullan peällä,

Heinä harva hauan päällä;

Silmill' on sininen metsä,

Kulmill' on kulo punainen,

Jaloill' on jalava metsä,

Piä-lailla on niini mehtä.

Jumala sun piäs sukekoon,

Moaria vakkais valmistakoon,

Kirstun kannet kiinittäköön,

Jalan alla hariatkohon."

Minä aloin itkemääni:

Nouse kuitenk äitiseini!

"Ei voi nousta, Tytär rukka!

Syötä murtoo mullikalle,

Heinä harva härillen!

Murrosta mullikat väkevät,

Harva-heinilt' härjät suuret."

Olisko hiekasta lunastamista.

Hauasta eroittamista;

Toisin linnast' hieka-seulan,

Hakulista harva seulan,

Torilta tuli-punaisen;

Millä seulaisin somerot,

Millä hiekan liikuttaisin,

Kiven-mujut kerittäisin,

Viskos'n mullat muillen maillen,

Kivi-murut kirkko-tielle,

Suattais'n hiekat linnan puollen,

Mutt' ei ou hiekasta lunastamista,

Eikä hauasta eroittamista,

Kuopasta ei kaivamista!

Kuitenk' mullass' äitiseini! --

(Viron kielellä).

Otava, Osa II eli Suomalaisia huvituksia · 第 91 / 161 题