Ne vanhan-aikuiset kirjasepät ja opinkäsittäjät ovat kilvottain
kiiruhtaneet, että ylistää ja kunnialla osottaa _Sapphon_ kuuluisaa
nimeä,[160] eikä meijän aikuisetkaan ole laiminlyöneet että
juohtelemuksillansa johtattaa hänen muistoa, ja hänelle uhrata
kiitoksen ja rakkauen lahjoja. Niin kuin Anákreon oli rakkauellansa
onnellinen, niin oli Sappho rakkauessansa varsin onnetoin. Tämän
tulen-tuimuus ilahutti yhen syvämmen, vaan poltti toisen. Hänen laulut
lausuuvat meillen laupeuellansa siitä raskaasta rasituksesta, jolla
rakkaus runteli hänen ruummiinsa, ja järskytti hänen jäseniä; joihen
väsyttäissä hään oli veikistymässä ja henkestymässä, ja joka viimeinkin
suattoi häntä kuoleman portahallen. Mutta merkillisempi hään on siitä
suloisesta runon-sukkeluuesta, siitä varsin valitusta ajatuksesta, joka
jokapaikassa hänen runoissa on silmin nähtävä. Hänen runon-töissänsä ja
laulunliitoksissa ovat sanat ainakin hyvin sovitetut, ja puheet
pujotut.
_Sappho_ eli nuon 70 vuotta ennen Anakreonia, tahi lähes 600 aastaikoa
ennen Kristuksen syntymistä.[161] Hään oli jo nuorena Neitona
lahjoitettu niillä antimilia, joilla hään hilpiämmällä i'ällänsä tuli
moailmassa mainituksi. Hään oli syntynyt Mitylénessä, Lesbon suaren
piä-kaupunkissa. Herodoton ja Ailianon puheen perästä, niin hänen
isansa nimi oli _Skamandronymos_, ja hänen äitinsä _Kleis_. Hään tuli
jo aivan nuorra naituksi _Kerkolan_ kanssa, yhen rikkaan asukkaan
Andron suaresta, jonka kanssa hään synnytti tyttären, jonka hään pani
äitinsä kaimaksi. Mutta jos Sappho aviossansa oli onnellinen, niin hään
myöskin sen perästä tuli monta onnettomaksi. Hään joutui jo nuorena
leskeksi; ja otti silloin opettaaksensa nuoria neitoisia ja vallasväin
tyttäriä, joita hään neuvomisella ja taivuttamisella tahtoi suattaa
julkisempaan valistukseen, kuin tavallisesti oli laita. Tätä tehessä,
harjotti hään heitä myöskin runontaivuttamisessa ja lauluin
laulamisessa, joka näissä maissa oli aivan suuren arvon ansaitseva.
Vaan sillä välillä hään itekkin tuli kuuluisaksi hänen runonteoistansa
ja lauluin laitoksestansa, jotka levitteessään teki hänen kunniansa
aina kuuluisammaksi, ja hänen nimensä juuri julkisemmaksi. Mutta se
tapahtui hänelle niin kuin monellenkin, että siitä sikisi vihat ja
vainot. Moni oli joka katehti tätä hänen kunniatansa, ja vaimon-kateus
on kaikista kauhiin. Monet moittivat häntä, monet myös soimaisivat ja
panettelivat, ja hään tuli jo viimeinkin kotoonsa kajotetuksi. Suuri
oli suru tuokin, vaan hänen murheet tulivat vielä mustemmaksi, koska
rakkauskin rupeisi häntä raukkoo rankaisemaan. _Phaon_ oli yksi
nuorukainen, jonka nuoruus ja ihannaisuus oli jo monelta mielen
viennyt, eikä Sapphokaan ollut hänestä varsin vapa. Tiesi hänet mikä
häntä lie häneen niin sytyttänä, sillä siitä päivästä hänellä ei eneä
ollunna yön eikä päivän rauha. Mutta Phaon ei meltynyt häneen, vaan
läksi purjehtimaan Siciliaan. Kauvan koitteli Sappho että hellällä
kirjuttamisellansa, puheen suloisuuellansa, ja lauluin-laupeuellansa
vietellä ja houkutella häntä sieltä takaisin; mutta kaikki hänen
rukoukset ja Runon-ruikuttamiset [Elegier, sorgeqwäden] kävivät
tyhjäksi. Murhe ja kateus, suru ja luulo sytyttivät nyt hänen syväntä,
ja hään oli aivan helläluontoinen ja pehmyt-syömminen, että kärsiä
heijän vaikutoksia. Hyö löivät häntä muahan juuri martahasti; ja hänen
vihamiestensä vihat, ynnä maamiestensä manaukset vaikuttivat välttämätä
tässä vaimo-rukassa hänen onettomuutta. Murheissansa mäni hään mehtään,
ja Leukadion korkealta vuorelta heittiin meren syvyyteen; ja lopetti
näin ouvolla tavalla sekä murheensa että elämänsä. Nyt vasta rupeisivat
hyö häntä kunnioittamaan hänen koti-kylässänsäkin, ja Lesbon tyttäret
kilvoittelivat kiitoksellansa häntä ylistämään. Hänen kuva pantiin
kaupunkin rahoin piälle, ja häntä palveltiin niin kuin saaren emäntee
(öns skyddarinna). Hään oli ollut mustakulmainen, pieni ja hoikka, ja
hänen palavat ja viekkaat silmät ovat tuiskuttaneet tulta ja rakkautta.
Jos kohtakin hään ei ollut korea ja ihana näöltään, niin hänen tavat ja
taijot tekivät häntä sekä hänen käytöksissä että toimituksissa aivan
suloiseksi. Sekä näistä hänen menoistansa että siveyestänsä, mutta
erinomattain hänen Runon-teoistansa ja sukkeluutestansa, on hään tullut
kuhutuksi siksi kymmeneneksi Runottareksi (skaldinna, sånggudinna, en
av Muserna). Ja jos hään rakkauessansakin oisi jollon kullon
viheliäiseksi joutunut, niin eihään se ollut ensimäinen, eikä taas
viimeinen, jonka rakkaus on rauaissunna. Se oli tämä hänen halaus ja
helleys, joka teki häntä kuoltuansakkiin kuolemattomaksi. Hänellä
sanotaan olleen kolmet veljestä _Larichos, Eurygios ja Charáxes_;
joista ne ensimmäiset ovat hänen lauluissansa tullut ylistetyiksi, vaan
se viimeinen moitituksi ja nuhteltuksi hänen käytöksestänsä, koska hään
mielytti ja piti portonansa yhen Naukraton kaupunkista otetun
hyvänäköisen tytön, nimeltä _Dorika_. Nämät Sapphon nuhtelemukset, kuin
myös hänen omatekemät laulut, jossa ei suinkaan mitään siveyttä vastaan
sotivaa pitäis löytyä, ovat otetut toistukseksi niitä vasten, jotka
kelvottomilla puheilla ja soimauksilla ovat tahtoneet häntä alentoa.
Hään on kirjuttana: 1) 9 kirjoo Veisuja, -- lyriska sånger, ja ilman
sitä. 2) Hiä-lauluja, -- brudsånger. 3) Kiitos-virsiä, -- lofsånger.
4) Suru-runoja, -- Elegier, sorgeqwäden. 5) Sanauksia, -- Epigrammer.
6) Erinnäisiä-lauluja, -- varianta sånger. 7) Jambiloita. 8)
Arvotuksia, -- Charader. 9) ja ehkä monta muutakin. Nämät kaikki ovat
kaonneet ja hukkaan joutuneet, ja heistä ei ou muuta jälellä kuin kahet
Odit ja muutamia sanauksia, jotka muihen kirjoista ovat käsittäneet, ja
joita usseemmittain liitetään yhteen Anakreonin lauluin. Hänen sanotaan
myös ensin tehneen ja valmistaneen yhtä erinomaista kanteletta, joka
siitten hänen maassa pietiin parhaina soitto-neuvona. Niin myös on hään
runontöissänsä varteen ottanut, yhtä äkkinäistä ja erinäistä luatua
varsyn mittauksessa, joka hänen perästä vielä nytkin kuhutaan _Versus
Sapphicus_. Hänen värsyt ovat muka viis niveliäiset, joihen
ensimäisessä nivelessä on _Trochaeus_, toisessa _Spondéus_, kolmannessa
_Dactylus_, ja neljännessä ja viiennessä taas _Trochaeukset_. -- Se on
aivan työläs ja ehkä mahotoin että sovittaa meijän kieltä tällaisiin
mittauksiin. Myö olemme kiäntäissämme tehneet heitä nivelittäin ja
polvittain Sapphon mukaiseksi, vaan lovistamus [skansjon] on
toinen tykkänään. Meijän kieli vaatii että heijät lovistetaan
_Dactylittain_; tahi piamittain kuin kuus ja viis-nivelökset. Yhteen
Sapphoiseen vaihokseen luetaan kolme Sapphon värsyä, ja yksi
_Adónikon_.[162] Muutoin on yks toinenkin tyttö Sapphon nimellinen,
elänyt hänen ajallansa Lesbossa, joka oli _Eresiasta_ kotoisin. Ei
sekkään ollut Runon-töissä taipumatoin. Hänen luullaan olleen
kevyt-mielinen ja huikentelevainen luonnostaan; josta moni on ehkä
nykyisin luullut sitä sanottavaksi Mitylénen Sapphosta jota puhuttiin
muka tästä.
1.