Kuva kultaisen Balhyllon
Tiepäs häntä kuinma käsken!
Tiepäs hiukset kiiltäväksi,
Juuret mustahan mukaiset,
Peätkin päivän säistäviksi.
Anna muata mieltäns myöten
Hiuksiin niin kuin haiveniinkin,
Palmikoillen panematak.
Kulmat ohtahaan kuvaile
Kasteheesen kauniheeseen,
Niin kuin kiärmeet kiännellessään.
Silmät mustat ja uhkavat,
Lausutkohon laupeutta;
Yksi Marsin mahtavainen,
Toinen Kyprin kyynö-silmä,
Että yhtä pelättäisiin
Toista toivon taottavaksi.
Tiepäs posketkin punaiset,
Untuiset, niin kuin omenat,
Tieppas (jos sa tehä taijat)
Punakkaat kuin kainun Aidun
Mutta huulet, enmä tiijä
Mitenk' niitä tehtäneeni.
Tie heit' Peithon pehmiämmät. --
Sanalla, niin olkon kuva
Kieletöinä, kielellissä.
Kasvoin alla olkoon leuka.
Elfin luuta valkoisempi,
Kauniimp' kauniimman Adónin.
Tie hänelle Hermen rinta,
Kahen kätensäkkin kanssa.
Reijet niin kuin Polydeúkon,
Ohimmat, kuin Dionysion.
Tieppäs reijet pehmiäiset,
Tuliset, ja ylemmäksi
Kainummatkin kaunukaiset!
Venus heitä halajaapi. --
Sull' on konsti kohtalainen,
Kosk' et saata selkeä tehä;
Sepä paras paikoistahan!
Vieläkös jaloist' nimitän?
Ota maksuis mieltäis myöten!
Kuappa kumoon päivän kuva,
Pane Bathyllusta siaan,
Ja jos Sámohon samoisit,
Tieppäs Phoibos kuin Bathyllos.